Petteri Taalas kirjoitti kirjan, jollaista olisin toivonut, jos olisin ymmärtänyt sen olevan mahdollista
Oletan ajatuksen syntyneen Tammessa: pyydetäänpä Maailman ilmatieteen laitoksen pääsihteeriltä Petteri Taalakselta yleistajuinen tietokirja ilmastonmuutoksesta.
Jos näin on, kiitos niille, jotka idean saivat ja panivat toimeksi. Kiitos myös Petteri Taalakselle, että hän tarttui ehdotukseen.
Ilmastonmuutos ilmastotieteilijän silmin (Tammi 2021) on nimittäin juuri sellainen kirja, jota olisin voinut toivoa, jos edes olisin ymmärtänyt sen olevan mahdollinen.
Ilmastonmuutos herättää tunteita ja kirvoittaa ylilyövää kommentointia. Dystopiamaalailut ja näyttävät tempaukset keräävät huomiota, ja toisaalla osa jääräpäisesti kiistää ilmiselvät tutkimustulokset.
Tiedotusvälineet kohdistavat huomion usein yhteen detaljiin kerralla, mutta kokonaiskuvan saaminen edellyttää monimutkaisen systeemin hallitsemista ja luonnontieteiden lisäksi talouden ja politiikan toimintamekanismien ymmärtämistä.
Eikö joku neutraali asiantuntija voisi kertoa, mistä tiedeyhteisössä vallitsee jonkinmoinen konsensus ja mitkä asiat ovat olennaisia ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta? Voisiko joku ryhtyä ilmastomentorikseni?
Vuonna 1993 meteorologiasta väitellyt, pitkään Ilmatieteen laitoksen johtajan työskennellyt ja YK-uralle päätynyt Taalas on tähän tehtävään enemmän kuin osuva henkilö. Maailman ilmatieteen laitos on luultavasti maailman paras paikka saada aiheeseen liittyvää tietoa tuoreeltaan ja kattavasti.
Samalla positio väistämättä tekee spesialistista aiheen suhteen generalistin, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa mahdollisuutta kokonaisnäkemykseen, jota esimerkiksi omat tutkimusintressit eivät vinouta.
Kirjassaan Taalas kuljettaa mukana omaa henkilöhistoriaansa ja työuraansa ja siten samalla tuo esiin sen, kuinka suhtautuminen ilmastokysymyksiin on muuttunut vuosikymmenten varrella. Se puolestaan muistuttaa siitä, kuinka paljon tarkastelukulma vaikuttaa siihen, mitä näkee.
Eikä tämäkään kirja voi olla lopullinen tai yksinomainen totuus alati muuttuvasta tarkastelukohteesta vaan kokeneen asiantuntijan punnittu mutta subjektiivinen näkemys.
Mieleeni ei ole jäänyt, että vuoden 2010 kesä olisi ollut poikkeuksellisen lämmin. Varmaankin kirjoitin silloin niin tiiviisti Erottaja-finanssitrillerini käsikirjoitusta, etten kiinnittänyt säätilaan huomiota.
Joka tapauksessa kesän 2010 helleaallon lasketaan aiheuttaneen Suomessa heinäkuussa noin 500 ihmisen menehtymisen kuumuuteen.
Lukua voi verrata siihen, että koronavirukseen on Suomessa kuollut kuluneen vuoden aikana noin 800 henkilöä.
”[Korona-]pandemian vaikutukset ovat lyhytaikaisia verrattuna ilmastonmuutoksen torjunnassa epäonnistumiseen, joka uhkaa tuottaa satojen vuosien iskun maailmantalouteen ja johtaa useata kertaluokkaa suurempaan kuolleisuuden lisäykseen ja hyvinvoinnin laskuun. Myös planeettamme biosfääriä uhkaavat mullistukset ovat dramaattisia”, Taalas kirjoittaa.
Sään ääri-ilmiöt ovat kasvussa, mikä näkyy esimerkiksi jälleenvakuuttajien arvioissa. Vaikka äärisäitä ei pystytä estämään eikä hallitsemaan, sääpalveluiden kehittäminen ja varautuminen ovat pienentäneet kuolonuhrien määrää.
Vuosien 1955–1975 välisenä aikana sääkatastrofien vuoksi kuoli keskimäärin yli 200 000 henkilöä vuodessa, kun viime vuosikymmenten aikana kuolleisuus on ollut 200 000–300 000 uhria vuosikymmenessä eli keskimäärin 20 000–30 000 ihmistä vuodessa.
”Nykymenon jatkuminen olisi katastrofaalista, enkä usko sitä kenenkään täysjärkisen planeettamme asukkaan haluavan”, Taalas kirjoittaa teoksensa viimeisessä luvussa pohjustuksena sille, mitä pitäisi tehdä.
Koska yritykset ovat ilmastokysymyksissä avainroolissa, niille on luotava stabiili investointinäkymä. Ei saisi olla epätervettä kilpailua maiden tai lainsäädännöllisten yksikköjen välillä.
Ylipäätään ilmasto on globaali kysymys. Siksi vaikkapa Suomen metsiä ei voi ajatella vain Suomen vaan koko maailman kannalta.
Taalas myös arvostelee ilmastonmuutoskeskustelua laskutaidottomuudesta.
”Ruokavalion, lapsiluvun, metsien ja lentoliikenteen merkitys on tärkeä arvottaa niitä kuvaavilla luvuilla ja ottaa huomioon koko päästöjen vähentämisen kirjo”, hän kirjoittaa ja jatkaa, että ilmastomuutoksen kannalta keskeisin kysymys on fossiilisten polttoaineiden käyttö, siis niistä luopuminen.