Peilejä ja niitä parempia peilejä

Lahti on koonnut kirjailijoita ympäri maailman joka toinen vuosi keskustelemaan vuodesta 1963 alkaen. Koronan aiheuttaman siirtymän vuoksi kokousvuodet ovat muuttuneet parillisiksi.

Kuluneella viikolla Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on järjestetty 31. kerran. ”Kirjallisuuden peili” -teemasta kuultiin neljätoista alustusta, joiden pohjalta kokouksen osallistuja, kutsuvieraat ja yleisö keskustelivat ahkerasti neljän kaksituntisen jakson ajan.

Toimin kokouksen puheenjohtajana yhdessä Riina Katajavuoren kanssa ja poimin kirjailijoiden alustuksista ja keskustelupuheenvuoroista virkkeitä ja ajatuksia. Ne voivat olla vaikkapa kokouspäivien sirpaleita, satunnaisia sitaatteja, jotka on varastettu sanojiltaan, omistajiltaan.

Kirjat ovat peilejä parempia peilejä.

Peili toimii, vaikkei kukaan katsoisi sitä.

Ensimmäinen raakaversio on totuus. Sen pidän itselläni.

Nyttemmin on selvinnyt, että kuvastimia on mahdollista paitsi haukkua ja kirota tai särkeä ja hävittää, myös yksinkertaisesti vaihtaa johonkin aivan toiseen valehdellen, että uudet kuvastimet edelleen heijastelevat jollakin tavalla totuutta.

Isoveljeni on kirjoissani serkkunani.

Olenko minä minä vain muiden silmissä?

Jos alkaa kirjoittaa, siitä tulee automaattisesti fiktiota.

Kun kirjailija lukee omaa tekstiään, myös hän näkee itsensä ja itsestään peilikuvan, ja se on toisenlainen kuin mitä hän on kuvitellut.

Heijastus on staattinen, tulkinnat voivat vaihdella.

Peili on mekaaninen esine. Se ei kykene valehtelemaan.

Peilien paikalle olemme laittaneet kuvia, joissa miellytämme itseämme ja maailmaamme, kasvomme ovat sileät ja miellyttävät, haaksirikkomme ei näy tai päättyy pelastukseen – olemme muka juuri uineet rantaan, vaikka oikeasti olemme hukkumassa.

Joka ikinen tarina joko vahvistaa ennakkoluuloja tai purkaa niitä.

Kirjailija on piilotteleva kolopesijä.

Suru ei tunne almanakkaa.

Mikä olisikaan ylevämpi tarkoitusperä kuin uhrata omat suurimmat menetyksensä toisten hyväksi ja toivoa, että ne muodostavat musteesta kilven, joka suojaa heitä heidän vaikeimpina hetkinään?

Runo ei ole peili vaan se, mikä on peilin edessä.

Miten lääkärin on tulkittava sitä, mitä potilas päättää olla kertomatta?

Kello ja peili tekevät ihmisen vain onnettomaksi.