Parisuhde on vaikea asia, koska ihminen on
Richardin perhe-elämässä ei varsinaisesti ole mitään vialla. Yhdessä vaimon kanssa hankitaan kunnostusta vaativa kesäpaikka, jota remontoidaan. Pellavaöljymaali ei tunnu kuivuvan millään.
Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Richard on tavannut kustantamon takkatuli-illassa itseään selvästi vanhemman naisen, joka vetää häntä puoleensa. Viestejä vaihdetaan ja salapuheluita puhutaan, käydään lounaalla ja kävelemässä Etelä-Helsingissä. Tuttujen näkemisen pelko taitaa synnyttää kiehtovaa kutinaa.
Philip Teirin Neitsytpolku-romaanin (suom. Jaana Nikula, Otava 2020) päähenkilö Richard taitaa vain kaivata vaihtelua. Hän on ollut naimisissa vaimonsa kanssa pitkään. On saatu lapset. Täytyy saada kesäpaikka, pitäisi jäädä pois vakituisesta toimittajantyöstä.
Paula on jotain uutta ja täyttää Richardin muutostarpeen. Yksioikoinen selitys, mutta ehkä iso osa totuutta.
Philip Teir on kertonut Neitsytpolun olevan autofiktiivinen eli omaelämäkerrallinen, knausgårdilainen projekti niin kuin romaanin sisäisellä metatasolla luonnehditaan. Teoksen nimen viittaus Henrik Tikkasen osoitesarjaan on ilmeinen.
Kun tämän tietää, Richardia ajatellessaan ajattelee väistämättä myös Teiriä.
Romaanihenkilöä on kuitenkin soveliasta pohtia ja miettiä hänen vaikuttimiaan. Juuri vaikuttimien epäselvyys onkin Neitsytpolussa kiinnostavaa. Richardin ja Paulan juttu kun vaikuttaa olevan kaikkea muuta kuin silmitöntä hullaantumista ensisilmäyksellä, eikä siihen kuulu seksiä.
Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata (Otava 2020) on hyvin erilainen kirja karkeasti samasta aiheesta. Suomisen romaanin minäkertoja Klaara, toisin kuin Teirin Richard, on tyytymätön nykyiseen parisuhteeseensa, tarkemmin ottaen harvaksi muuttuneeseen parisuhdeseksiin.
Pitkällisen pohjustelun jälkeen ratkaisu on avoin suhde.
”Sellainen suhde, missä ei kuvitella sen kehittyvän joksikin vakavaksi vaan tapaillaan pelkkien kohtaamisten vuoksi”, päähenkilö selittää potentiaaliselle miehelle ja jatkaa lukijalle: ”Haluan pussailla porttikongeissa, harrastaa puhelinseksiä ja pyöriä hikisissä lakanoissa. Minua ei kiinnosta miettiä tulevien lasten nimiä tai haaveilla talonrakentamisesta.
Tämän kuultuaan mies sanoo (valehtelee) seurustelevansa.
Avoimeen suhteeseen suhtautuvat epäilevästi epäilemättä muutkin kuin fiktiivisen päähenkilön fiktiivinen keskustelukumppani. Suomisen teos onkin avoimen suhteen sanomaa chick litin kuorissa paukuttava pamfletti.