Pakit

Vierailin taannoin Ylen Kultakuume-radio-ohjelmassa. Toimittaja Tuomas Karemo ohjasi Parnasso-aiheisen keskustelun nopeasti deittailuun.

”Kumpi tuntuu pahemmalta: saada pakit kustantajalta vai naiselta?” hän kysyi.

Mutisin vastaukseksi muistaakseni jotain sellaista, että kumpikin tuntuu pahalta, mutta toinen koskettaa enemmän aivoja, toinen elimistöä kokonaisvaltaisemmin.

Jälkeenpäin olen miettinyt, että vastaukseni oli väärä. Kumpikin koskettaa elimistöä kokonaisvaltaisesti. Kosketuksen syvyys ja torjutuksi tulemisen varjo määräytyvät sillä perusteella, kuinka sitoutunut itse on ollut yritykseensä.

Kun kustantaja ilmoittaa kohteliain sanakääntein, että tekstille ei ole sijaa kustannusohjelmassa tai että se ei sovi kustantamon profiiliin (näennäisesti vika ei siis ole käsikirjoituksessa vaan ulkopuolisissa tekijöissä – näin tekijä voi itselleen suopeasti ja itseään pettäen tulkita), se on šokki. Mitä enemmän käsikirjoitukseen on pannut vaivaa ja mitä enemmän siitä on itse ollut innostunut, sitä suurempi järkytys on. Analogia ihmissuhteeseen on ilmeinen.