Pahantahtoisten yhteispeli

Sketsiviihteessä tai kaunokirjallisuudessa saa toisinaan nauraa hulvattomasti hahmoille, jotka hahmottavat kommunikaation väärin. Pertti Jarlan suosittu Fingerpori-sarjakuva leikittelee usein kielen monitulkintaisuudella. Tällöin nauramme väärin ymmärtävälle, koomiselle sarjakuvahahmolle.

Sen sijaan silloin, kun ihminen toimii arkiminänään eikä roolihahmona, kommunikaation ymmärtäminen väärin näyttää hölmöltä ja sotii kielen luonnetta vastaan. Tahallinen väärinymmärtäminen ei ole hauskaa vaan yksinomaan typerää.

Kieli on yhteinen sopimus. Tarkoituksena on saada asia välitettyä – ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Tätä tarkoitusta varten kieli on kehittynyt ja kehittyy kaiken aikaa. Puhtaan ymmärtämisen tason yläpuolella ovat nyanssit, mutta viestin välittäminen edes karkealla tasolla on kielen perusta.

Seuraan paria Facebook-ryhmää, joissa naureskellaan ”uudistuvalle kielenkäytölle” kuten toimimattomille vertauksille tai nostetaan esiin yhdyssanavirheitä. Ne parhaimmillaan antavat hyvät naurut, kun lauseen tarkoitus muuttuu koomiseksi väärinkirjoituksen takia.

Pahimmillaan havainnot taas järkyttävät: näinkö huonosti osamme kieltämme?