Päähenkilön mentävä aukko
Lempi on paitsi Minna Rytisalon Lempi-romaanin (Gummerus, 2016) nimihenkilö myös sen kiistaton päähenkilö, vaikka Lempi ei itse pääsekään kertomaan tarinaansa.
Sen sijaan Lempin mies Viljami, pariskunnan apulainen ja Lempin sisar kertovat Lempistä sitäkin enemmän. Lempi on väkivahva ja vetovoimainen persoona, joka tunkeutuu väkisin esiin ja jättää muut varjoonsa.
Hän on kiehtova, itsenäinen ja itsepäinen nainen aikana, jolloin naisen asema oli toinen kuin nykyisin. Vahvoja naiset toki sota-aikaan väistämättä olivat, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Itsepäiset ja määrätietoiset naishahmot ovat muodostumassa jo jonkinmoiseksi 2010-luvun kotimaisen historiallisen romaanin avainhahmoksi. Viime vuosien menestysteoksista on helppo nostaa vertailukohdaksi vaikkapa Katja Ketun ja Tommi Kinnusen henkilöt.
Ketun viimeisimpiä romaaneja ja Kinnusen teoksia Rytisalon Lempi muistuttaa monessa muussakin mielessä. Miljöönä on pohjoinen, ajallisena ympäristönä uskottavasti ja realistisesti kuvattu Suomen historia. Tunteet ovat suuria.
Olisi kohtuuton yksinkertaistus ja sitä paitsi ehkä halventavasti sanottu, että tässä olisi hittiromaanin kaava, mutta yhtäläisyydet – kaupallista menestystä myöten – ovat silmiinpistäviä. Katja Ketun Yöperhonen (WSOY, 2015) kuului viime vuoden myydyimpien romaanien joukkoon, Neljäntienristeys-esikoisellaan (WSOY, 2014) läpimurron tehneen Tommi Kinnusen toinen teos Lopotti (WSOY, 2016) hallitsi kevään Mitä Suomi lukee -listaa, ja Rytisalo nousi esikoisellaan oitis elokuun Mitä Suomi lukee -listan kakkospaikalle.
Haluamme elää mukana päähenkilöiden dramaattisissa vaiheissa ja kokea heidän kanssaan lepattavia ja raastavia tunteita. Ajallinen etäisyys tuo käsittelyyn ja lukukokemukseen nostalgisoivuuden ohella sopivaa etäännytystä.
Kaikkia kirjailijoita yhdistää myös taitava kielenkäyttö. Ketun erikoisella sanastolla ryyditetty kieli on intensiivisintä. Kinnunen maalaa ajankuvaa populaarikulttuurifraaseilla. Rytisalo kirjoittaa ilmavasti, pilkuin.