Onko Suomen peliklusterin kiittäminen torontolaista kirjoituskonekorjaamoa?
Commodore 64 -tietokonetta markkinoitiin Suomessa Tasavallan tietokoneena. Mainosmiesten keksimä nimitys oli perusteltu: ilmeisesti missään muualla maailmassa Commodore 64 ei myyty suhteessa väkilukuun yhtä paljon kuin Suomessa.
Commodore 64 on vähintään sukupolvikokemus. Muistan edelleen hyvin, kuinka sain tietokoneen silloin jo väriltään beigeksi ja muotoilultaan nykyaikaisemmaksi muuttuneen C-mallin joululahjaksi. Sillä joululomalla en paljon muuta tehnyt kuin tutkin tietokoneen mahdollisuuksia niinä kaikkina hetkinä, joina vanhempani eivät halunneet katsoa televisiota – tietokone kun oli liitettävä talouden ainoaan telkkariin.
Myöhemmin tein kauppaa isäni kanssa ja ostin tietokoneen monitoriksi vanhan mustavalkoisen mökkitelevision. Niin sain naputtaa Mikrobitistä ohjelmalistauksia illat läpeensä.
”Tasavallan tietokone” on sukupolvikokemusarvonsa vuoksi ehdottomasti ansainnut muisteloita sisältävän historiakirjan, joka on ollut perusteltua ottaa Suomi 100 -hankkeeksi niin kuin Juho Kuorikosken Commodore 64 – Tasavallan tietokone -kirjalle (Minerva, 2017) on tehty.
Sukupolvikokemus kyllä, mutta onko Commodore 64 ja sen ympärille syntynyt aktiiviharrastajien piiri suomalaisen peliteollisuuden takana? Tai ehkä informaatioteknologia-alan laajemminkin – onhan esimerkiksi F-Securen perustaja ja Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa kertonut siitä, kuinka säästi kaverinsa kanssa saadakseen ostettua puoliksi Commodore 64:n.
Commodore 64:ään nojasivat myös ensimmäiset suomalaiset pelitalot, Amerin tytäryhtiö Amersoft ja imatralainen tekstiseikkailupeleihin erikoistunut T&T Soft. Samoin ensimmäiset kansainväliseen levitykseen kansainvälisille julkaisijoille päässeet suomalaispelit tehtiin Commodore 64:lle.
Juho Kuorikosken haastattelemista asiantuntijoista Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen suhtautuu kuusnelosmyyttiin skeptisimmin. Hän uskoo, että peliteollisuus olisi syntynyt Suomeen ilman kuusnelostakin.
”Pelialalla on ollut ja on edelleen paljon väkeä, jolla ei ole minkäänlaista demoskene-kytköstä”, Suominen sanoo.
Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median professori Frans Mäyrä puolestaan uskoo, että Commodore 64 toimi katalyyttina. Hän myös muistuttaa, että Commodore 64:n ohjelmoijien piti tehdä erittäin tehokasta ohjelmakoodia. Samaa taitoa on vaadittu ainakin ensimmäisen sukupolven mobiilipelien tekemisessä.
Kuorikosken teos on runsas nostalgiatrippi aikaan, jolloin tietokantaohjelmia perusteltiin ruokaresepteillä, kasettiasemaa säädettiin pienellä ruuvimeisselillä ja avausnäytön sininen valo loisti tunnista toiseen.
Kiinnostava on myös Commodoren itsensä tarina. Yhtiön – kirjoituskonekorjaamon – perusti Torontossa vuonna 1954 puolalaissyntyinen Jack Tramiel. 1970-luvulla Commodore osti puolijohdeyrityksen, jonka 6502-prosessoriin pohjautuva Commodore 64 julkistettiin vuonna 1982. Siitä tuli maailman myydyin tietokone, mutta jo vuonna 1994 Commodore ajautui konkurssiin.