Onko jalkapallo-ottelu trilleri vai runokokoelma, ja miksi kirja voittaa VHS:n?
”Mikä trilleri!” kiihkoilee selostaja miltei ottelussa kuin ottelussa, jollei peli ole aivan mitäänsanomatonta pyörittelyä.
Jalkapallo- tai muun joukkuepeliottelun trillerimäisyydellä viitataan tietenkin sen jännittävyyteen. Hyvää jalkapallo-ottelua katsoo sormenkynsiään pureskellen kuin Alfred Hitchcockin filmiä.
Jalkapallo-ottelulla on kuitenkin usein myös trilleri-kirjallisuuslajin muoto.
Trillerin samoin kuin jalkapallo-ottelun alkuun kohdistuu suuria odotuksia, joita kansikuva, takakansiteksti ja markkinointi ovat nostattaneet. Kirja vyöryy käyntiin vauhdilla ja asetelmat tulevat selväksi nopeasti.
Kiihkeää alkua seuraa syventelyvaihe. Henkilöihin tutustutaan paremmin ja toiminnan intensiteetti tasaantuu, kunnes viimeisillä kymmenillä sivuilla rytmi kohoaa hengästyttäväksi ja yritystä on kuin maalin tappiolla olevan, ennalta vahvemman joukkueen jahdatessa osumaa. Selostaja kuorruttaa tapahtumia kuin romaanin kertoja.
