Onko jalkapallo lingua franca?
Koronattomassa maailmassa valmistautuisimme jalkapalloilun miesten EM-lopputurnaukseen ja Suomessa futishuumaa nostatettaisiin päivä päivältä.
Toisin kävi. Kilpaurheilu on vasta varovaisesti heräilemässä ja urheilulähetyksille varattuja ohjelmapaikkoja on täytetty vanhojen arvokisojen uusinnoilla. Minäkin olen katsonut muutamaa MM-loppuottelua.
Urheilu kuuluu niihin harvoihin ohjelmatyyppeihin, joita seurataan lineaarisesta televisiosta. Suurten urheilutapahtumien seuraamiseen kuuluu tosiaikaisuus. Vaan hienosti ovat toimineet klassikotkin, joiden ympärille on syntynyt esimerkiksi liveseurantaa Twitterissä.
Tällä viikolla ilmestyi Kentänvaltaajat-esseekokoelma (WSOY 2020), jonka toimitin yhdessä Tommi Melenderin kanssa. Kirjassa kaksitoista (kentällinen pelaajia + päävalmentaja?) eri aloilta ja erilaisista taustoista tulevaa suomalaista erittelee ja pohtii suhdettaan jalkapalloon.
Varmasti jo esseestä lajina seuraa se, että monet tekstit ovat hyvin henkilökohtaisia. Jalkapallo tuntuu toimivan verukkeena hiljentyä suurten kysymysten äärelle: kuka minä olen, millainen on suhteeni kanssaihmisiin, millaisia ovat unelmani ja ihanteeni?
Analyyttinenkään tarkastelu ei pysty pakenemaan tunnetta. Rakkaus kuiskii tilastojen yksityiskohdissa.
Itse en ole jalkapallofani. Ymmärrän paremmin yksilölajien ja kestävyysurheilun mentaliteetin.
Silti kovasti haluaisin olla mukana jalkapallossa ja omistautua sille sillä tavalla kuin vaikkapa työelämäprofessori Matti Apunen ja urheilutoimittaja Johanna Nordling esseissään kuvaavat, mutta ei, minusta ei ole sarjajalkapalloilun seuraajaksi. Vain suurkisoista sytyn, ja silloinkin häpeilen tietouteni ja jalkapallosuhteeni ohuutta. Tunnen olevani ulkokehän vieras alan asiantuntijoiden bileissä.
Kentänvaltaajia tehtäessä vakuutuin kahdesta asiasta. Ensinnä siitä, että vaikken puhu järin hyvää jalkapalloa, saan osallistua keskusteluun.
Hykertelen toimittaja Veera Luoma-aholle, joka aikoinaan mietti, pitäisikö hänen rakentaa suhde Manchester Cityyn, koska hänen silloinen poikaystävänsä kannatti Manchester Unitedia. Jalkapalloon voi tulla hyvin monesta kulmasta!
Toiseksi vakuutuin siitä, että kliseet, joiden mukaan jalkapallo on kieli, jolla pystyy puhumaan mistä vain, pitävät paikkansa.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn kertoo, että hänellä oli tapana aloittaa keskustelut silloisen Espanjan talousministerin Luis de Guindosin kanssa arvioimalla Atlético Madridin matseja. Saksan Wolfgang Schäublen kanssa puhuttiin Bayern Münchenin edeottamuksista.
Small talkin lisäksi Rehn kertoo käyttäneensä hard talkia.
”Briteille sanoin, että vaihtopenkiltä ei voi vaikuttaa pelin kulkuun, vaan maalit tehdään kentällä”, Rehn kirjoittaa.
Silti tuli Brexit.
Jalkapallo myös heijastelee historiaa, ja historiaa voi katsoa sen kautta.
Reilut kolmekymmentä vuotta tähän aikaan vuodesta laskin päiviä kesäloman ja jalkapallokoulun alkuun. Muistaakseni osallistuin jalkapallokouluun kolmena kesänä, joista kahtena Mikkelin Kissojen ja niiden välissä Mikkelin Palloilijoiden järjestämään.
1980-luvun Mikkelissä todellakin eli vielä rinnakkain työläisporukka Kissat ja porvarissuuntaan kallellaan ollut MP (äännetään [empe:], kuten MP:n edustusjoukkueessa pelannut Rehn muistuttaa), mutta kymmenvuotiaan kannalta sillä ei ollut merkitystä.
Sittemmin MP ja Kissat fuusioituivat, fuusio purettiin – ja kaupungin ykköslajiksi nousi jääkiekko.