Onko itsepäisyys suomalaisuuden kuva?
Itsepäinen.
Sana luo oitis luonnehdinnan kohteesta vahvan vaikutelman. Itsepäisellä on itse muodostamansa näkemys, josta hän ei luovu.
Positiivisesti nähtynä itsepäinen henkilö on määrätietoinen, kuvia ja arvoja kumartamaton oman tiensä kulkija, joka puskee vaikka läpi harmaan kiven.
Negatiivisesti nähtynä hän on muutosvastarintainen jukuripää, joka ei anna tosiasioiden hämärtää näkemystään.
Kielitoimiston sanakirja muistuttaa, että paitsi elävät olennot myös asiat voivat olla itsepäisiä – niin kuin parransänki.
Aleksis Kiven veljeksissä oli itsepäisyyttä useampaankin tupaan, ja taipumattomuutta on havaittavissa myös Pentinkulmalla. Itsepäinen oli juuri itsenäistyneen tasavallan omakuvaksi nostettu Paavo Nurmi. Suurmieskuvaa – sukupuoleen katsomatta – värittää vahva oma tahto. Itsepäisyydeksikin sitä voi kutsua.
Sastamalassa perjantaina ja lauantaina järjestettävien Vanhan kirjallisuuden päivien teema on ”Itsepäinen Suomi”. Kuulun päivien ohjelmatoimikuntaan, jossa teeman keksimme. Ajatus lähti tietenkin sanaleikistä: kun oletettavasti koko vuosi juhlitaan satavuotista itsenäistä Suomea, mitä jos me juhlisimme itsepäistä Suomea?
Kirjainta vaihtamalla kuva ei muutu välttämättä järin paljon. Itsepäisyys on yksi itsenäisyyden ulottuvuus. Itsepäinen ainakin kuvittelee olevansa itsenäinen ja riippumaton.
Suomalaisen kirjallisuuden voi myös hyvin nähdä itsepäisenä. Itsepäisiä hahmoa riittää, mutta onko itsepäisyys juuri suomalaista kirjallisuutta leimallisesti kuvaava piirre? En tiedä, en osaa sanoa.
Itsepäisyyden suosio kirjallisuudessa voi johtua siitä, että itsepäinen henkilö on draamallisesti kiinnostava. Häneen kohdistuu tunteita, ja jääräpäisen ja mahdottoman projektin seuraaminen tarjoaa kirjailijalle hyviä aineksia fiktion rakentamiseen. Itsepäisiä henkilöitä on maailmankirjallisuus ja maailma täynnä.
Onko itsepäisyys hyvästä? Kannattaako kansakunnan vaalia itsestään kuvaa jääräpäisten individualistien joukkiona?
Suomalaisessa tulkinnassa itsepäisyyteen kytkeytyy usein raaka työnteko, työhulluus. Se legitimoi järjettömältäkin tuntuvan hankkeen. Se on draivi, joka panee insinöörin pakkaamaan puhelimen taskukokoiseksi.
Otetaan se. Ei oteta muutoksen kieltävää ja muutoksesta kieltäytyvää jäärää, jonka mukaan kelloja kannattaisi siirtää Neuvostoliiton ja Berlinin muurin aikaan.