Onko Ilkka Remes pahan tornadossa?
Ilkka Remes oli dynamiittia.
Virkkeessä pääpaino on verbissä, erityisesti sen aikamuodossa.
Kun Pääkallokehrääjä-romaani ilmestyi tasan neljännesvuosisata sitten, se herätti huomiota rikoskirjallisuutta lukevissa piireissä. Se oli jotain aivan uutta Suomessa.
Pääkallokehrääjä (WSOY 1997) on vaihtoehtohistoria, jossa Suomi on toisen maailmansodan tuoksinassa päätynyt osaksi Neuvostoliittoa. Romaanin nykyhetkessä suunnitellaan Suomen itsenäistämistä. Älyä kutkuttelevaa vaihtoehtohistoriaa ryydittää toimintatrillerin tiheäiskuinen syke.
Toimintatrilleristä tuli Ilkka Remeksen leipälaji. Hän nousi nopeasti Suomen myydyimpien kirjailijoiden tiukkaan kärkeen, usein ykköseksi.
Arvostustakin tuli. Ensimmäisillä romaaneillaan hän oli saanut niin nuorten kirjailijoiden Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon, Dekkariseuran Vuoden johtolangan kuin Olvi-säätiön arvostetun kirjallisuuspalkinnon.
Remes opittiin tuntemaan tarinaniskijänä, joka kirjoitti kansainvälistä tasoa olevia trillereitä, joissa helikopterin roottorit säksättävät ja valokeilat halkovat ilmaa. Tavaramerkeiksi tulivat teknisten yksityiskohtien esitteleminen, reittien kartantarkka kuvaaminen ja lyhyet luvut.
Ensimmäinen lukemani Remes oli vuonna 2000 ilmestynyt Ruttokellot. Seuraaviksi vuosiksi muodostin tavan: Remes ilmestyi syyskuussa, ja kun lähdin loppusyksyllä matkalle, narautin Remeksen auki lentokenttäbussissa.
Suoraviivainen toimintatrilleri sointui hyvin yhteen lentokentän lattiaan napsuvien kengänkantojen, matkalaukkujen rullien kolinan ja englanninkielisten kuulutusten kanssa. Sitä oli helppo lukea keskeytyksille alttiissa ympäristössä. Sitä lukiessa matka taittui nopeasti.
Sittemmin Remesten säännöllinen lukeminen jäi, mutta kun teoksia alkoi ilmestyä äänikirjoina, palasin niiden pariin. Niitä oli helppo soittaa korviin, jos kaipasi kaksi senttiä arjen yläpuolelle.
Kun remonttia tauottavilla lyhyillä lenkeillä ryhdyin kuuntelemaan tämänvuotista Remestä Tornadoa, aloin miettiä imperfektiä: Ilkka Remes oli dynamiittia.
Ajatukseni saattoivat askarrella maalivalinnoissa, jalkalistojen katkomisessa tai muuton yksityiskohdissa enkä ehkä ollut ihanteellisessa tilassa kuuntelemaan kirjaa, mutta ehkei oma tilani selitä kaikkea.
Vaikuttaa sitä, että Tornado on huolimattomasti tehty, etenkin äänikirjana.
Romaanin juonessa testataan ruotsalaista sukellusvenettä, Iranin tilanne kiristyy, Suomeen suunnitellaan Yhdysvaltain ja Venäjän tapaamista, Suomen presidentti karkaa… Ukrainakin on saatu liimattua kirjaan mukaan tuomaan ajankohtaisuutta.
Kaikkea tuntuu olevan paljon, mutta mikään ei hetkauta. Suomen presidentin käytös tekee Sanna Marinin clubbailun vain yhden puhelimen ulottuvissa pyhäkoulumeiningiksi.
Ilkka Remes on tarinaniskijä, jolta ei oleteta sanonnan briljanssia. Hänen trillerinsä edustavat toimivaa proosaa.
Tornadossa kuitenkin törröttää kosolti sellaisia modaalisia lauseenvastikkeita, joille minun ja Ilkka Remeksen aikaisessa kouluopetuksessa olisi heristetty sormea. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota moisiin. Olisiko kustantamon prosessissa tapahtunut jotain? Onko yksi tarpeellinen editointi jäänyt tekemättä?
Olen siinä käsityksessä, että menestyskirjailija kirjoittaa teoksiaan viime hetkille asti. Kun myynti on useita kymmeniätuhansia kappaleita, kustantamoilla on tapana venyä. Ehkä nyt ei ole venytty, syystä tai toisesta.
Erityisesti viimeistelemättömyys tuntuu äänikirjassa, jonka lukija tuntuu tietävän, että ruotsin kielen ääntämisessä e- ja ä-kirjaimien kohdalla pitää miettiä jotain ja että r-kirjain niiden jälkeen tekee… jotain. Kun kirjassa Ruotsilla on merkittävä osa ja Helsingissäkin ajellaan ikävästi Ehrensvärdintietä pitkin, äänikirjan kuulijan huomion vangitsee lukijan taiteellinen tulkinta kirjan tapahtumien sijaan.
Äänikirjan lukijaa ei liene briefattu tehtäväänsä, eikä kirjaa ainakaan ole oikokuunneltu.
Tämä kielii välinpitämättömyydestä.
Kirjamarkkinoiden muutos on näkynyt painosten kuninkaan myyntiluvuissa. Taannoisista sadantuhannen kappaleen myynneistä on pudottu melkoisesti. Viimevuotinen Lohikäärmeen isku oli vuoden myydyin painettu kotimainen kaunokirja, mutta myyntiluku oli enää vain 33 200 kappaletta.
Kaikkien formaattien ja kaikkien genrejen kappalemäärälistalla Lohikäärmeen isku oli sijalla 19. Tässä näkyy kirjamarkkinoille tyypillinen laahus: läpimurron jälkeen painetun kirjan myynti pysyy korkealla pitkään, sillä kirjaa ostetaan tottumuksesta isänpäivä- ja joululahjaksi. Digiformaattien luvut reagoivat nopeammin todellisiin kuluttajamieltymysten muutoksiin.
Onko Ilkka Remes pahan kierteessä, jossa laskevien myyntien tornado vie kustantamon kiinnostusta, mikä johtaa heikompiin kirjoihin, mikä jyrkentää myyntien laskua entisestään?
Haluaisin entisen Ilkka Remeksen takaisin.