Olympiastadionin juhlakirjassa luetellaan stadionin nykyiset yhteistyökumppanit ja Vesa-Matti Loiri kertoo uravalintansa hetken
Kun herään, näen ensimmäiseksi Helsingin olympiastadionin tornin. Viime vuodet olen aamupalan äärellä seurannut Olympistadionin pitkän ja kalliin ja esteettisesti ansiokkaaseen lopputulokseen johtaneen remontin etenemistä.
Harvoin liikuntapaikan remontin valmistumisen kunniaksi julkaistaan rahaa säästämättä painettu juhlakirja, mutta Olympistadion on tässäkin suhteessa ansaitusti poikkeustapaus. Sitä paitsi kirjan kustannukset jäävät Olympiastadionin remontin budjetissa pyöristyksiin.
Monipuolisen urheilumiehen, Helsingin olympiavuonna syntyneen liikuntaneuvos Erkki Alajan Olympiastadion (Teos 2020) on komea tietoteos, jonka esteettisistä ansioista kuuluu kirjoittajan ja kustantajan lisäksi kiittää ulkoasun suunnitellutta Jenni Saarta ja kuvatoimituksesta vastannutta Pekka Jyrkiäistä.
Vaikka monet kuvavalinnat ovat ilmeisiä, vaikea mitään olisi ollut poiskaan jättää. Kuvien valinnassa on oltu kadehdittavan mutta suuren työn äärellä, niin monia mieleen jääneitä urheilu- ja kulttuuritapahtumia stadionilla on järjestetty ja niin monet huippuvalokuvaajat ovat ikuistaneet tapahtumia.
Tuskin kovin monessa muussa paikassa Suomessa on otettu niin paljon uutiskuvia kuin Helsingin olympiastadionilla.
Olympiastadionista on kirjoitettu monia kirjoja. Sen historia ja vuonna 1952 lopulta järjestettyjen Helsingin kesäolympialaisten vaiheet ovat tuttuja.
Tietenkin nekin on kerrottava tietokirjassa, jonka nimi on Olympiastadion.
Kuinka tehdä uusi kirja vanhoista aineksista? Erkki Alajan ratkaisu on kutoa sekaan yksittäisten ihmisten muistoja.
Esimerkiksi Helsingin olympialaisten avajaiset Alaja kehystää Högforsin tehtaalla Karkkilassa töissä olleiden, avajaisissa vapaaehtoisina työskennelleiden nuorten naisten Helsingin-matkalla ja kokemuksilla. Olympiajalkapallon finaaliottelun Unkari–Jugoslavia taustoittamisesta pujahdetaan katsomossa ottelua seuranneen 7-vuotiaan myöhemmän jalkapallomaalivahdin ja näyttelijänäkin kunnostautuneen Vesa-Matti Loirin muistoihin.
”Istuimme B-katsomossa maalin takana, ja näin, miten [Jugoslavian maalivahti Vladimir] Beara torjui palloja. Silloin päätin, että minustakin tulee maalivahti”, Loiri kertoo.
Se, että kyseessä on remontin valmistumisen juhlakirja, käy ilmi teoksen loppujaksoista, joissa käydään huolellisesti läpi uudistushankkeen vaiheita. Tarveselvityksen tulokset esitetään ranskalaisilla viivoilla ja uudistushanketta ylipäätään käsitellään niin laajasti ja yksityiskohtaisesti, että teoksen tasapaino horjahtaa. 2010-luvulla kerrontakin muuttuu raporttien aukikirjoittamiseksi.
”Pääyhteistyökumppanit”, ”yhteistyökumppanit” ja ”palvelu- ja tuotetason yhteistyökumppanit” mainitaan tekstistä esiin pomppaavasti. Se lienee komean painoasun hinta.
Vaan nytpä näen taivasta kohti kurottuvan stadionintornin heti herättyäni myös kirjahyllystä, Olympiastadion-teoksen selästä.