"Olemme suurin ja vanhin" – paitsi että...
Gummerus esittäytyi tähän keskipäivään asti englanninkielisillä nettisivuillaan korskeasti Suomen suurimmaksi itsenäiseksi kustantamoksi (”The largest independet publisher in Finland”). Esittelyn ensimmäisessä virkkeessä se julisti olevansa Suomen vanhin kustannustalo (”the oldest publishing house in Finland”).
Määrittelyt kuulostavat komeilta ja lisännevät pieneltä osaltaan vakuuttamaan vaikkapa käännösoikeuksien kauppiaiden ja muiden kansainvälisten yhteistyökumppaneiden luottamusta yhtiöön.
Niissä on vain yksi huono puoli. Kumpikaan väitteistä ei pidä paikkaansa.
Gummerus on perustettu vuonna 1872. Kai Häggmanin laajassa teoksessa Paras tawara maailmassa – suomalainen kustannustoiminta 1800-luvulta 2000-luvulle käsitellään 1800-luvun alkupuolen kustantajia.
Häggmanin (s. 84) mukaan porvoolaista kirjakauppiasta A. C. Öhmania ”on tavattu nimittää ensimmäiseksi moderniksi kustantajaksi Suomessa”. Öhman toimi kustantajana ilman kirjapainokytköstä – varhaisina aikoina kirjojen kustantaminen oli kirjapainojen yksi toimintamuoto. Öhmanin ensimmäinen kustannustuote oli naapurissa asuneen J. L. Runebergin Julqvällen vuonna 1841.
Jo aiemmin kustannustoiminnan oli aloittanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Vuonna 1831 perustetun seuran alkuvuosien teoksiin kuuluivat esimerkiksi niin kutsuttu Vanha Kalevala (1835) ja Kanteletar (1840). SKS ennätti julkaista myös Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ennen kuin Kaarlo Jaakko Gummerus perusti Jyväskylässä oman kustantamonsa.
SKS toimii yhä aktiivisesti. Omilla sivuillaan SKS kertoo olevansa ”maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kustantamo, jonka ensimmäinen julkaisu ilmestyi vuonna 1834”. SKS:n ja Gummeruksen julkaisulistoilla on teoksia, jotka voisivat aivan hyvin ilmestyä juuri toisen kustantamon listoilla.
Gummeruksen asema Suomen vanhimpana kustantamona – sen paremmin menneistä kuin nykyisistäkään – ei näytä kovin varmalta. Entä ”suurin riippumaton”? Sitäkään Gummerus ei ole.
Gummerus Kustannuksen viime vuoden liikevaihto oli 8,8 miljoonaa euroa. Yleiskustantamoista sitä suurempia liikevaihdolla mitattuna olivat Otava, WSOY ja Tammi, joista kaksi jälkimmäistä kuuluvat ruotsalaiseen Bonnier-konserniin.
Vaikka sekä Otava- että Bonnier-konserneihin kuuluu myös muita yhtiöitä, ne ovat perheyhtiöitä, joiden juuret ovat kirjankustannustoiminnassa aivan samoin kuin Gummeruksella. Toisaalta myös Gummerus Kustannus kuuluu Gummerus-konserniin, jonka muita toimialoja ovat ainakin kiinteistösijoittaminen ja osakkuusyhtiö Kirjavälityksen kautta kirjalogistiikka.
Gummerus esittäytyy englanninkielisillä nettisivuillaan olevansa toisaalta Suomen suurin itsenäinen kustantamo ja toisaalta Suomen vanhin kustannustalo. Kumpikaan luonnehdinta ei näyttäisi pitävän paikkansa. Miksi esittäydytte näin, Gummerus Kustannuksen kustantaja ja toimitusjohtaja Anna Baijars?
”Olemme toki vanhin itsenäinen, jatkuvasti toiminnassa ollut yleiskustantamo, mutta SKS (säätiöpohjainen kustantamo) on ikävuosissa vielä vanhempi – joskaan ei kaupallinen yleiskustantamo samassa merkityksessä kuin me.”
”’Largest independent’ -ilmaisun taustalla on ollut vertailu pienkustantamoihin – niin sanottuihin indie-kustantamoihin, joilla on sanana englanniksi ihan oma kaikunsa –, joiden rinnalla olemme suurin itsenäinen perheyritys suomalaisessa kustannusmaailmassa. Otava on meitä suurempi itsenäinen kustantamo ja perheyritys mutta ei missään mielessä indie-kustantamo. Bonnier puolestaan on laaja kansainvälinen korporaatio, jonka taustalla on yhä Bonnierin perhe.”
Kysyttyäni asiasta Gummerus muuttu englanninkielistä esittelyään. Nyt yhtiö kertoo olevansa ”dynaaminen ja riippumaton” ja ”yksi Suomen vanhimmista kustannustaloista Suomessa.
Suomen Kuvalehti kuuluu samaan Otava-konserniin kuin Otava.