Oleg Gordievskin elämäkerta on vakoilutrilleriäkin koukuttavampi
Ben Macintyren Vakooja ja petturi (suom. Aura Nurmi, Atena 2020) on jännittävin ja kiehtovin vakoojatrilleri, johon olen törmännyt. Kummallista tässä on se, ettei Macintyre ole trilleri- vaan tietokirjailija eikä Vakooja ja petturi fiktiota vaan Neuvostoliitossa syntyneen, KGB:llä uraa luoneen, Isolle-Britannialle vakoilleen Oleg Gordievskin elämäkerta.
Macintyre (s. 1963) on historiaa opiskellut kolumnisti ja kirjailija, joka on kirjoissaan erikoistunut vakoiluun ja vakoojiin. Aiempien teostensa ansiosta hänellä on vankat pohjatiedot ja käsitys siitä, millaisia lähteitä on olemassa.
Macintyre on myös haastatellut nykyisin salaidentiteetin turvin Isossa-Britanniassa asuvaa Gordievskia, mutta haastattelut eivät pääse kerronnassa hallitseviksi. Vaikka Gordievski on teoksen päähenkilö, Vakooja ja petturi on Macintyren kirja.
Vakooja ja petturi on rakennettu kuin vakoilutrilleri. Sen huikein yksittäinen osa on huolellisesti laadittu suunnitelma siltä varalta, että Gordievski paljastuisi ja joutuisi vaaraan ollessaan Neuvostoliitossa.
Keväällä 1978 Britannian MI6:ssa työskentelevä Veronica Price sai ratkaistavakseen tehtävän: kuinka salakuljettaa vakooja pois Neuvostoliitosta?
Price laati huiman suunnitelman. Jos Gordievski joutuisi vaaraan ja onnistuisi ilmoittamaan pakohalustaan Moskovassa oleville MI6:n työntekijöille ja hän sen jälkeen onnistuisi itsenäisesti hankkiutumaan yli 800 kilometrin matkan Moskovasta Suomen rajan tuntumassa olevaan kohtaamispaikkaan, MI6:n diplomaattiauto voisi yrittää poimia hänet kyytiin ja hänet voitaisiin kätkeä autoon. Sitten vain nostettaisiin peukut pystyyn sen suhteen, että rajavartijat päästäisivät diplomaattiauton Suomen rajan yli tutkimatta sitä sen tarkemmin. Sen jälkeen tarvitsisi enää päästä Suomen läpi NATO-maahan Norjaan.
Kuinka Gordievski ilmoittaisi pakohalustaan? Hänen pitäisi seistä tietyn leipäkaupan edessä tiistai-iltana puoli kahdeksalta ja pitää kädessään yhdysvaltalaisen Safeway-kauppaketjun muovikassia, jonka suuri, punainen S-logo erottuisi helposti.
MI6:n upseeri kuittaisi avunpyynnön vastaanotetuksi kulkemalla Gordievskin ohitse Harrods-tavaratalon kassin kanssa ja suklaapatukkaa syöden. Eikä mitä tahansa suklaata vaan joko Mars- tai Kitkat-patukkaa.
Operaatio käynnistyisi kolmen päivän kuluttua eli perjantaina. Sen eri vaiheita varten Price laati tarkat ohjeet.
Vakoilutarinoiden kliseitä pursuava suunnitelma laaditaan ja esitellään, kun Vakoojasta ja petturista on luettu ensimmäinen neljännes.
Koska Vakooja ja petturi perustuu historiallisiin tositapahtumiin, ei ole kirjan spoilaamista sanoa, että ensimmäisen neljänneksen aikana esiteltävä ladattu ase pääsee tositoimiin ennen tarinan loppua. Sitä ennen MI6:n Moskovan-toimistoon kertyy kahmaloittain vanhentuneita Mars- ja Kitkat-patukoita.
Operaation yksityiskohdat toivat mieleeni lapsena lukemani Salapoliisin käsikirjan ja Vakoilijan käsikirjan, joita pidin lapsellisina. On hurjaa huomata kolmekymmentä vuotta myöhemmin, että lastenkirjan hoopot ideat olivat 1970- ja 1980-luvun suurten budjettien vakoiluoperaatioiden arkea.
Teoksensa varsinaisesta pääjuonesta Macintyre tekee laajoja, kiinnostavia sivupolkuja. Hän esimerkiksi taustoittaa vakoojien tyypillisiä persoonallisuuspiirteitä ja kylmän sodan aikaisen vakoilun käytännöistä ja kertoo pitkät tarinat Ison-Britannian poliittisista vakoiluskandaaleista.
On mielipidekysymys, pitääkö niitä turhina lihotuksina, joiden ansiosta teos on paisutettu muhkeisiin mittoihin vai kiinnostavina yksityiskohtina. Molempia ne ovat, ja normaalitilanteessa kallistuisin pitämään pitkiä sivupolkuja rakennevirheenä, mutta niin lumoutunut olen Macintyren kirjoitustavasta ja Jukka Pitkäsen vakaasta lukemisesta, että nielin ne mielelläni. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos olisin lukenut Macintyren esittelemistä tapauksista aiemmin muualta.
Vakooja ja petturi -äänikirja sai lähtemään iltakävelylle ja kiertämään muutaman korttelin lisää, ja äänikirjan päätyttyä parhaita kohtia piti vielä palata tarkastelemaan e-kirjasta. Taidan tarvita kirjan vielä hyllyyn kovakantisenakin.