Oikeilla nimillä

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kahdessa romaanissani päähenkilönä on ollut tunnistettava suomalainen henkilö, ja romaanissa hänen nimensä on ollut sama kuin tunnistettavalla suomalaisella henkilöllä todellisen elämän puolella.

Romaanihenkilöiden nimeäminen samoiksi kuin todellisen elämän henkilöt nousi keskustelunaiheeksi, kun Helsingin Sanomissa Taika Dahlbom kirjoitti Antti Korosta, joka yllätyksekseen oli löytänyt Vepe Hännisen dekkarista kaimansa, joka kaiken lisäksi työskenteli samalla alalla kuin hän itse. Dekkarin Koro oli rikollinen.

On taatusti yllättävää lukiessaan löytää romaanista täyskaimansa. Toisaalta jos kirjailija haluaa antaa romaanihenkilölleen uskottavalta kuulostavan nimen niin kuin realistisissa romaaneissa on tapana, on vaikea välttyä siltä, että henkilöille osuu tosielämän kaimoja. Muistaakseni joskus vuosikymmen sitten silloinen Parnasson päätoimittaja Juhana Rossi haastatteli lihaa ja verta olevia Maria Kallioita ja muita tunnettujen romaanihenkilöiden kaimoja, joita löytyi, tietenkin, useita.

Huomata täytyy, että kyse on kaimoista, ei esimerkiksi ”reaalielämän vastineista”. Jos nimi on yleinen, henkilöllä on kaimoja kosolti arkielämässäkin ja kaimalle tarkoitettuihin puheluihin vastaamiseen tottuu.

Tuntuisi koomiselta syyttää kenen tahansa Jukka Virtasen vanhempia siitä, että he ovat antaneet lapselleen saman nimen kuin jollakulla toisella on. Jukka Virtanen -tapauksessa asian tosin tekee hieman mutkikkaammaksi se, että viime vuosikymmenten ajan nimeä lapselleen miettivä Virtanen on tiennyt ainakin yhden, julkisuudesta tutun Jukka Virtasen.