Nolojen tilanteiden nainen editoi itseään
Kansi: Jussi Karjalainen.
Onpas pirteää!
Tarrasin kiinni Eeva Turusen teokseen Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (Siltala, 2018) Turusen voitettua kirjallaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Palkinto toimi niin kuin palkintojen pitää: löysin kirjan, jonka olisin muuten luultavasti sivuuttanut.
”Neiti K ja neiti N ovat pystyttäneet sateessa viheliäisen teltan”, Turunen aloittaa tekstin, jonka yläreunassa lukee ”Tulivuori saattaa purkautua tänään, neiti N sanoo”.
Neiti K ja neiti N? Eikö neidin pitänyt olla U?
Turusen teos on määritelty lyhytproosaksi. On täysin perusteltua lukea se teoksena, jonka tekstien minä tai kolmannessa persoonassa kerrottu päähenkilö on yksi ja sama, tai yhden ja saman henkilön eri puolet.
