Näytevarasto lakkaa
Syksyllä kirjakaupoista löytyy entistä pienempi osa kirjoista. Syy tähän on kirja-alan nykyisen näytevarastojärjestelmän lakkaaminen heinäkuun alussa.
Näytevarasto on pitkään toiminut kirja-alan yhteinen järjestelmä, jonka ansiosta ainakin yksi kappale suurta joukkoa kirjoja on ollut saatavilla laajalti. Näytevarastojärjestelmässä ovat olleet mukana suuret kustantajat ja kirjakaupat Akateemista kirjakauppaa lukuun ottamatta.
Järjestelmä on toiminut käytännössä niin, että kustantaja on maksanut kirjalogistiikkayritykselle tietyn määrän euroja ja logistiikkayritys on jaellut kirjat järjestelmässä oleviin kirjakauppoihin. Kirjakauppa on järjestänyt kirjat hyllyilleen, ja asiakkaat ovat voineet näin tutustua niihin ja ostaa niitä. Kirjat ovat kuitenkin olleet kustantajan omistuksessa, eivät kirjakaupan toisin kuin isoissa myyntipöydissä olevat kirjat.
Näytevarastojärjestelmän herrasmiessopimukseen on kuulunut, että kirjakauppa ostaa myydyn kirjan tilalle uuden. Käytännössä osa kaupoista on lipsunut sopimuksesta: kun kaupassa oleva kirja on myyty, sitten se on myyty, eikä uutta tule. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana näytevarastojärjestelmä on rapautunut.
Järjestelmän ehdoton hyvä puoli on siinä, että myös vähempilevikkiset kirjat ovat päässeet selailtavaksi ja kauppoihin. Käytäntö ei kuitenkaan ole ollut niin toimiva kuin teoria. Näytevarastohylly on usein asetettu syrjäiseen kulmaan, eikä satunnaisen kirjakaupassa vierailevan asiakkaan silmä osu siihen. Kauppa myy niitä kirjoja, jotka se on itse valinnut valikoimiinsa. Kaupan näkökulmastahan näytevarasto on paitsi asiakaspalvelua myös myymälätilan ilmaisvuokraamista kustantamoille. Ymmärrettävästi kauppa voi haluta itse päättää, mitä se myy ja kuinka käyttää lattianeliöitään.
Näytevarasto ei ole enää viime aikoina tuonut riittävästi kirjamyyntiä, jotta palvelu olisi kustantajien näkökulmasta kannattava. Monet pienet kustantamot ovatkin jo aiemmin vetäytyneet järjestelmästä, joka paitsi maksaa rahaa myös sitoo melkoisen määrän kirjoja. Kun näytevarastoaika päättyy, myymättä jääneet kirjat palaavat kustantajalle – usein kuluneina, selailtuina ja täyteen hintaan myytäväksi kelpaamattomina.
Näytevarastojärjestelmää ollaan korvaamassa uudella järjestelmällä, jossa kustantamot myisivät yhden nimikkeen valitsemiaan kirjoja varsin edulliseen hintaan kirjakaupoille. Kirjat siirtyisivät kaupan omaisuudeksi ja se voisi tehdä niillä mitä lystää eikä kaupalla olisi enää moraalistakaan velvoitetta hankkia uutta kirjaa myydyn tilalle. Uusi järjestelmä ainakin vähentänee kirjojen kuskaamista edestakaisin, koska kirjoja ei enää palautuisi kustantamoille tämän kevyen puitteissa.
Aiheesta viime perjantain Kauppalehden kolumnissaan kirjoittanut Heikki Haapavaara antoi ymmärtää, että uudessa järjestelmässä kaupoille myytävien nimikkeiden määrä olisi nykyistä pienempi. Valikoimat siis supistuisivat. Valinnan kaupoille asevelihintaan myytävistä kirjoista tekisi kustantamo, mutta eiköhän lopulta itse halua valita, mitä se ostaa.
On ehdottomasti hyvä asia, että kun sekä kustantamot että kaupat ovat tyytymättömiä nykyiseen näytevarastojärjestelmään, järjestelmää on ryhdytty uudistamaan. Kyllähän kaupan tulee olla motivoitunut myymään kirjoja, ja kyllähän kustantajan tulee olla motivoitunut lähettämään kirjoja kaupalle.
Näytevarastojärjestelmän lakkauttaminen ja korvaaminen uudella järjestelmällä kielii samalla muutoksesta. Laaja valikoima on nettikirjakaupoilla, kun taas kivijalkamyymälät myyvät myyvimpiä uutuusnimikkeitä. Valitettavasti suomalaisten kirjojen esittely netissä on alkeellista ja niihin tutustuminen vaikeaa. Vaikka kirja pienenä investointina on usein heräteostos, kirja-alallakin esiintynee kodinkonekaupasta tuttua ilmiötä, jossa kivijalkakaupat muuttuvat show roomeiksi ja asiakkaat tilaavat tavarat halvemmalla netistä.
Kuka tekisi kunnollisen verkkokirjakaupan, jossa kirjojen selailu ja takakansien ja sisällysluetteloiden lukeminen olisi mahdollista? Vai pitääkö Amazonin tulla tekemään se?