Nainen hyppäsi junasta parvekkeen kautta hyttiin 10 mutta onkin jo ikkunassa – Psykologinen trilleri nosti keskiöön esikaupunkinaisen
Kolme vuotta sitten nainen oli junassa.
Brittikirjailija Paula Hawkinsin psykologinen trilleri The Girl on the Train nousi keväällä 2015 myyntihitiksi englanninkielisessä maailmassa, ja kesällä sen käännökset valloittivat ykköspaikan Manner-Euroopan bestsellerlistoilla. Suomeksikin Nainen junassa (Otava 2015) ilmestyi nopeasti Oona Timosen suomentamana.
Kirjan vastaanotossa ja myyntipuheissa sitä verrattiin muutamaa vuotta aiemmin myyntilistoilla keikkuneeseen Gillian Flynnin Gone Girliin (Kiltti tyttö, suom. Terhi Kuusisto, WSOY 2013). Tyttö oli tehnyt läpimurron psykologisen trillerikirjallisuuden eturiviin.
Tänä keväänä nainen on ainakin ikkunassa ja hytissä 10.
A. J. Finnin Nainen ikkunassa (The Woman in the Window, suom. Jaakko Kankaanpää) ja Ruth Waren Nainen hytissä 10 (The Woman in Cabin 10, suom. Terhi Kuusisto) löytyvät Otavan kevään kustannusohjelmasta ja kirjakaupan mainoksista.
Kumpikin on lajityypiltään psykologinen trilleri. Finnin kirjaa markkinoidaan kanteen painetulla Gillian Flynnin blurbilla, jotta lajiyhteys kävisi selväksi.
Tällä välin nainen on ennättänyt käväistä kotimaisin voimin myös parvekkeella. Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen dekkari Nainen parvekkeella (Bazar 2016) kietoutuu Albert Edelfeltin samannimisen maalauksen ympärille.
Naisten ja tyttöjen, Girlien ja Womanien, vyöry jännityskirjallisuuteen ei ole pelkästään kirjojen nimissä näkyvä satunnainen yhteys. Megamenestysten myötä trillerikirjallisuuden painopiste on suuntautunut kohti psykologista trilleriä. Trillerikirjallisuus on löytänyt Hitchcockin uudelleen.
Lukija pääsee kamppailemaan epäluotettavien kertojien kanssa. Miljööksi sopii mieluiten Kiltin tytön kaltainen amerikkalainen pikkukaupunki – jenkkikauhusta tuttu paikka – tai Nainen junassa -romaanin tapaan esikaupunkialue.
Väistymään ovat joutuneet toimintatrillereiden metropolit, vaikka Dan Brown edelleen uskollisesti tarjoaa turistikierroksia, viimevuotisessa Alussa (Origin, suom. Jorma-Veikko Sappinen, WSOY) Bilbaossa ja Barcelonassa.
Ei mieskään rikoskirjallisuudesta ole kadonnut, mutta miehen osa on toinen.
Esimerkiksi Antti Tuomainen koetteli toissa kesänä rikoskirjallisuuden lukijoiden huumorintajua Mies joka kuoli -romaanillaan (Like). Tapani Bagge jatkaa humoristista Hämeenlinna Noir -sarjaansa vastikään ilmestyneellä Vieraalla miehellä (Crimetime).
Ari Rädyn Varjomies (Tammi 2018) liikkuu rikollisten maailmassa ja on takakannen mukaan romaani menneisyyden haavoittamista miehistä.