Murhaava maisema
”Marraskuu oli sumuinen ja kostea, mutta kuun viimeisen torstain vastaisena yönä olivat kaupungin polveilevat peltikatot saaneet yllensä valkoisen pitsihunnun…”
Amos Andersonin taidemuseon Helsinki Noir -näyttelyn ”näyttelyluettelo” alkaa poikkeavasti. Poikkeava se on ulkonäöltäänkin: 66-sivuinen kolmikielinen, funkishenkinen pokkarivihkonen, joka sisältää kolmeentoista lukuun jakautuvan kaunokirjallisen tarinan nimeltään Kosijana kuolema.
”Kaivopuistosta oli ani varhain löydetty rantaan ajautunut, vaaleaan puettu ruumis.”
Samalla, kun näyttelykävijä lukee vihkosesta Susanna Luojuksen kirjoittamaa tarinaa, hänen edessään avautuu Marcus Collinin öljyvärimaalauksen lumiräntäinen 1930-luvun Helsinki.
Niin kulkee koko näyttely. Dekkarivaikutteinen tarina esittelee hukkuneena löytyneen nuoren pankkivirkailijan ja hänen ystävättärensä, jonka kanssa hän jakaa huoneen. Pian tietoon tulee kirjeenvaihtoilmoituksen kautta tapahtunut rakkaussuhde tamperelaiseen liikemieheen. 1920–1940-lukujen suomalaimestarieden maalaukset kuvittavat tarinaa – niin päin se tällä kertaa tuntuu olevan, vaikka taidemuseossa ollaan. Rakastuneiden kirjeenvaihto on luettavissa yhdessä huoneessa, yhdellä penkillä ovat huivi ja hansikkaat, jotka pulpahtavat esiin myöhemmin tarinassa.