Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Mopojen ja perennojen välissä

Blogit Kirjailijan päiväkirja 13.4.2014 20:24
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Huomasit tai et, kuluneena viikonloppuna oli superkirjamessuviikonloppu. Kirjailijat kertoivat teoksistaan ja työstään niin Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa kuin Vaasan Botniahallissa.

Erona perinteisiin Turun ja yli kymmenen vuoden ikäisiin Helsingin kirjamessuihin näillä molemmilla messuilla kirjat olivat muiden messuteemojen syrjässä. Tampereen tapahtuma oli nimetty vaatimattomasti Supermessuiksi, joilla ihasteltiin moottoripyöriä, tehtiin puutarhasuunnitelmia, tutustuttiin kotimaan matkakohteisiin ja maisteltiin viiniä. Viiniosaston takana oli pari esiintymislavaa ja muutama kirjakaupan osasto, jotka täyttivät kirjamessujen viran. Vaasan tapahtuma puolestaan oli nimeltään Pohjanmaan Suurmessut, ja aihealueita Vaasan messuilla oli peräti kahdeksan.

Kävin Tampereen kirjamessuilla lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina väkeä tuntui olevan jonkun verran, mutta sunnuntaina aamupäivällä messuilijat viihtyivät muissa halleissa kuin siinä, jossa kirjat ja kirjamessuja suurempi viiniosasto olivat.

Syy tuskin oli ohjelmassa. Kirjamessuilla esiintyi kevään puhuttujen kirjojen tekijöitä, tietokirjojen pohjalta oli saatu rakennettua paneelikeskusteluja ja paikalla oli Pirkanmaan omia kirjailijoita. Syy tuskin oli messufasiliteeteissakaan. Kirjamessuilla oli riittävästi tilaa, hyvin suunniteltu äänentoisto, kirjakauppiailla houkuttelevasti katetut myyntipöydät, joiden nimikepaljouden äärellä viihtyi hyvin.

Kuulin sattumalta muutamia sananvaihtoja messukeskuksen aulassa. Yksi meni jotenkin näin:

”Pitääkö meidän sinne kirjamessuillekin mennä?”

”Käydään nyt katsomassa.”

Kun kirjamessut ovat muiden tapahtumien ohessa, messujen kokonaiskävijämäärä saadaan korkeaksi. Tampereen Messut tiedotti sunnuntai-iltana, että Supermessujen kävijämäärä nousi yli 20 000:een ja että Supermessut järjestetään myös ensi vuonna.

Kävijälukuja kelpaa kertoa näytteilleasettajakandidaateille, jotta nämä vuokraisivat itselleen messuosaston. Kävijämäärä voi toimia argumenttina messuilla, joissa näytteilleasettajat ovat tekemässä itseään tunnetuksi – vaikkapa esittelemässä omaa paikkakuntaansa matkailukohteena –, mutta ne näytteilleasettajat, jotka laskevat, saavatko he messukäyntiin investoimansa eurot takaisin, seuraavat vain oman kassakoneensa kilinää.

Kun kirjamessuille tuodaan ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneet lukemisesta, parhaassa tapauksessa kirjamyyjät tavoittavat sellaisia asiakkaita, joita ne eivät muuten tavoittaisi. Pragmaattisemmin ajateltuna tällöin kirjamessuilla käyskentelee läpikulkumatkalla ihmisiä, jotka ovat kirjoista yhtä kiinnostuneita kuin minä moottoripyöristä.

Muut kuin Helsingin ja Turun kirjamessut ovat kärsineet vähäisestä kiinnostuksesta. Messuja on perusteltu ja lakkautettu tiheään, välivuosia on pidetty, konsepteja muutettu. Ovatko messukeskukset aivan väärä paikka tavoitella lukijoita? Pystyykö Suomeen luomaan riittävän ”pakko käydä” -tunnelman vain Helsingin ja Turun kirjamessujen ympärille?

Tampereen Messut kertoo järjestävänsä Supermessut myös ensi keväänä. Sen sijaan sitä ei kerrottu vielä, ovatko kirjat mukana vuoden kuluttua järjestettävillä messuilla.