Mopojen ja perennojen välissä

Huomasit tai et, kuluneena viikonloppuna oli superkirjamessuviikonloppu. Kirjailijat kertoivat teoksistaan ja työstään niin Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa kuin Vaasan Botniahallissa.

Erona perinteisiin Turun ja yli kymmenen vuoden ikäisiin Helsingin kirjamessuihin näillä molemmilla messuilla kirjat olivat muiden messuteemojen syrjässä. Tampereen tapahtuma oli nimetty vaatimattomasti Supermessuiksi, joilla ihasteltiin moottoripyöriä, tehtiin puutarhasuunnitelmia, tutustuttiin kotimaan matkakohteisiin ja maisteltiin viiniä. Viiniosaston takana oli pari esiintymislavaa ja muutama kirjakaupan osasto, jotka täyttivät kirjamessujen viran. Vaasan tapahtuma puolestaan oli nimeltään Pohjanmaan Suurmessut, ja aihealueita Vaasan messuilla oli peräti kahdeksan.

Kävin Tampereen kirjamessuilla lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina väkeä tuntui olevan jonkun verran, mutta sunnuntaina aamupäivällä messuilijat viihtyivät muissa halleissa kuin siinä, jossa kirjat ja kirjamessuja suurempi viiniosasto olivat.

Syy tuskin oli ohjelmassa. Kirjamessuilla esiintyi kevään puhuttujen kirjojen tekijöitä, tietokirjojen pohjalta oli saatu rakennettua paneelikeskusteluja ja paikalla oli Pirkanmaan omia kirjailijoita. Syy tuskin oli messufasiliteeteissakaan. Kirjamessuilla oli riittävästi tilaa, hyvin suunniteltu äänentoisto, kirjakauppiailla houkuttelevasti katetut myyntipöydät, joiden nimikepaljouden äärellä viihtyi hyvin.

Kuulin sattumalta muutamia sananvaihtoja messukeskuksen aulassa. Yksi meni jotenkin näin: