Mohsin Hamid tuo sotaa pakenevan nuoren parin lukijan sohvalle
Nuori mies ja nuori nainen tutustuvat sodanuhan alla, rakastuvat. Sota vyöryy heidän kotikaupunkinsa kaduille, rakennuksiin, henkeen. Nuori pari päättää paeta.
Ahaa, tässäpä ajankohtainen romaani, joka näyttää samaistuttavien henkilöiden kautta sodassa olevan lähtömaan arkea ja Eurooppaan suuntautuvan pakomatkan raadollisuuden.
Mitä vielä.
Mohsin Hamid kehittelee romaaninsa Exit West (suom. Juhani Lindholm, Otava 2018) ensimmäisen puolikkaan kotikaupungin realismissa ja tuudittaa siihen, mutta pakomatka tapahtuukin fantasia- tai scifikirjallisuudesta paremmin tutusti astumalla ovesta.
Hyvästiheitto realismille näyttäytyy helposti sodan absurdiuden vastinparina. Kumpi onkaan järjettömämpää: se, että ihmiset ampuvat toisiaan ja siinä sivussa tulevat tappaneeksi sivullisiakin, vai se, että Kreikasta Lontooseen johtaa ovi?
Exit Westiä on markkinoitu ja luettu pakolaisromaanina. Sitä se onkin, mutta ei siinä mielessä kuin vaikkapa Tuntematon sotilas on sotaromaani.
Mohsin Hamid lähestyy pakolaisuutta ihmisvirtojen ohi käsitteenä ja yksilötason yleistettävänä ilmiönä.
Eräs pakolaisuutta luonnehtiva käsite on ulkopuolisuus. Exit Westin pääpari Nadia ja Saaed ovat Lontoossa leimallisen ulkopuolisia. Ympäröivä kulttuuri on toinen, pakolaiset on eristetty ghettoonsa valtakulttuurin ulkopuolelle.
Sotakin jatkuu.
”Televisiossa puhuttiin suuresta operaatiosta, joka suoritettaisiin Lontoosta alkaen kaupunki kerrallaan ja jonka tavoitteena oli Britannian saaminen takaisin briteille.”
Ulkopuolisuus vallitsee myös Lontoon pimeän puolen sisällä. Saeedin ja Nadian talon suurin asukasryhmä ovat nigerialaiset, ja taloa aletaan kutsua nigerialaistaloksi, samoin kahta viereistä taloa. Talojen vanhimmat nigerialaiset alkavat kokoontua neuvostossa, johin Nadia osallistuu ainoana ei-nigerialaisena.
”Aluksi Nadia ei ymmärtänyt paljoakaan siitä mitä kokouksessa puhuttiin, vain katkelmia sieltä täältä, mutta ajan mittaan hän alkoi pysyä paremmin kärryillä ja käsitti, että nigerialaiset eivät kaikki olleetkaan nigerialaisia, vaan jotkut olivat sitä vain puolittain tai olivat peräisin Nigerian naapurimaista ja suvuista jotka asuivat molemmin puolin rajaa, ja että sellaista asiaa kuin nigerialaisuus ei ehkä oikein ollut olemassakaan, ei ainakaan missään yhtenäisessä merkityksessä, koska eri nigerialaiset puhuivat aivan eri kieliä ja tunnustivat eri uskontoja.”
Pakistanin Lahoressa syntynyt, aikuisiällä Yhdysvalloissa työskennellyt Mohsin Hamid oli Exit Westillä viime vuonna Booker-palkinnon finalistien joukossa, ja romaani on kerännyt kosolti kehuja ja tunnustusta.
Exit West on helposti luettava ja kirjallisesti kunnianhimoinen teos. Keskittymällä päähenkilöihinsä Hamid tuo heidät lähelle. Vaikka Nadia ja Saeed ovat Lontoon ghetossa marginaalin marginaalissa, he ovat Suomessa syntyneelle valkoihoisellekin samaistuttavia henkilöitä. Heidän rakkautensa vaiheet, toiveensa ja pelkonsa ovat universaaleja.
”Myös täysin tuntemattomien ihmisten välille syntyy empatiaa hyvin helposti. Empatia herää, kun löytyy se, miten olemme samanlaisia, ei silloin kun keskitymme siihen, mikä meitä erottaa”, kirjoittaa aivotutkija Katri Saarikivin Ylen sivuilla julkaistussa kolumnissaan ”Tasa-arvoista yhteiskuntaa ei voi rakentaa vain erilaisuuteen keskittymällä”.
Se käy hyvin perusteluksi sille, miksi Exit West on tärkeä teos.