Mitkä nykykirjat kiinnittyvät tulevaisuuden historiaan?

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Mitä kotimaisen nykykirjallisuuden teoksia luetaan viidenkymmenen tai sadan vuoden kuluttua? Kun tulevat kirjallisuushistorioitsijat kirjoittavat, mitä he nostavat esiin 2000-luvun alkupuolen teoksista?

Tulevaisuuden klassikoilla spekuloiminen on kiehtova peli ja kiinnostava ajatusleikki. Leikkiin osallistuminen on myös mainio keino nolata itsensä tulevaisuuden silmissä, sillä ”oikein arvaaminen” on vaikeampaa kuin uskoisikaan. Kunkin ajan kirjallisuushistoria katsoo kirjallisuutta taaksepäin senhetkisestä tilanteesta. Historia on hahmottajan silmässä.

Ajatusleikkiin sain aiheen, kun Suomen Kuvalehden toimittaja Essi Salonen kysyi näkemystäni, siis pyysi arvaustani. Salosen juttu ”Tulevaisuuden klassikot” ilmestyi Suomen Kuvalehdessä 15–16/2017.

Kolmen tulevaisuuden klassikon tärppilistaa muodostaessani läksin siitä oletuksesta, että kirjallisuushistoriaa jäsennettäessä klassikoiksi nostetaan teokset, jotka edustava enemmän kuin vain itseään. Ne voivat olla teoksia, jotka aloittavat tai huipentavat jonkin kehityskulun.

Klassikko on merkittävä teos, ja merkittävyys voi tulla myös muista kuin esteettisistä syistä. Tulevaisuuden klassikoksi pääsemistä edesauttaa se, että teos on saavuttanut jo ilmestyessään laajaa suosiota, tunnettuutta ja arvostusta. Niin teos iskeytyy ajankohtansa kollektiiviseen historiaan, kansakunnan jakamaksi kulttuurikokemukseksi.