Mitä pääsiäisenä luetaan?

Ruotsissa pääsiäinen on irtokarkkien ja dekkareiden aikaa. Pääsiäisdekkari, påskdeckare, on vakiintunut käsite, ja pääsiäisen alla ilmestyy poliisiromaaneita, trillerejä ja salapoliisitarinoita, jotka valtaavat bussipysäkkien mainostaulut.

Suomessa pääsiäisdekkari-ilmiö ei ole vakiintunut, vaikka kustantajat ja kirjakauppiaat niin varmasti toivoisivat. Pääsiäisen alla on ilmestynyt joitakin dekkareita, joiden voisi kuvitella sulattavan hyvin mignonmunaähkyä.

Onko pääsiäisenä mitään syytä lukea dekkareita? Eikö pääsiäinen ole erityisen hyvää aikaa lukea sellaista kirjallisuutta, johon ei muulloin jaksa paneutua?

Niin ajattelen, ja samoin näkyvät ajattelevan pääsiäislukusuunnitelmistaan kertovat kirjallisuutta harrastavat tai peräti työkseen tekevät tuttuni.

Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan päinvastoin se kertoo yhdestä kulmasta lukemiskulttuurin jakautumisesta. Toisaalla ovat ne, jotka lukevat paljon, toisaalla ne, jotka lukevat mutta harvoin. Jälkimmäisille vapaapäivät ovat luontevaa aikaa lukemiselle, ja tällöin lukeminen kohdistuu niihin kirjoihin, joista puhutaan.