Minna Canthin lahja satavuotiaalle Suomelle

Minna Canth viihtyisi tässä ajassa. Samoin hän viihtyisi muissakin ajoissa, sillä hänen aikansa on tulevaisuus.

Tuntumani mukaan 1800-luvun suomalaiskirjailijoista – tai suomalaisen kirjallisuuden klassikoista ylipäätään – viime vuosina eniten on puhuttu Minna Canthista. Se on hienoa. Canthista kannattaa ottaa oppia.

Varsinaisten kaunokirjallisten tekstien lisäksi olennainen osa Canthin tuotantoa olivat erilaiset mielipidekirjoitukset, joissa hän pöyhi itsestäänselvyyksinä pidettyjä sovinnaistapoja ja käytäntöjä. Muun muassa evankelisluterilaista kirkkoa ravistellessaan Canth suututti konservatiivit. Tai: miksi naisiin suhtaudutaan eri tavoin kuin miehiin?

”Minkään ei pidä olla jotenkin vain siksi, että niin on ollut”, sopisi Canthin motoksi. Se on ajattelutapa, jossa asiaa tarkastellaan tiukasti asiana itsenään ilman siihen vaikuttavia mutta siihen kuulumattomia seikkoja. Asioita tarkastellaan nykyhetkessä ja tulevaisuutta vasten, ei siltä pohjalta, mitä ne ovat olleet aiemmin.

Teräväkynäinen Canth oli ilman muuta provokaattori. ”Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu”, voisi sekin olla hänen ohjenuoransa.