Miltä kuulostaisi Pirkka-kirjallisuuspalkinto? Tarjolla olisi edullista ja kulttuurihyvän silaamaa näkyvyyttä Hesarin etusivun hinnalla

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hedgerahastoyhtiö Man sponsoroi pitkään Britannian tärkeintä kirjallisuuspalkintoa Bookeria, jota kutsutaankin yleisesti Man Booker Prizeksi. Veikkaan, että Man tunnetaan paremmin Bookerin sponsorina kuin varsinaisesta liiketoiminnastaan, joka on rahan tekemistä eksoottisilla algoritmeilla.

Man on päättänyt luopua Bookerin sponsoroimisesta tämän vuoden jälkeen. Booker-palkinnolle etsitään uutta tukijaa.

Man on sponsoroinut Bookeria vuodesta 2002 ja kansainvälistä Man Booker Internationalia sen perustamisesta eli vuodesta 2005 alkaen.

 

Suomalaisilla kirjallisuuspalkinnoilla ei ole yrityskummeja lukuun ottamatta Lasten Luku-Varkaus -palkintoa, jonka taustalla ovat Varkauden kaupunki ja Stora Enso. Taannoin Olvi-säätiö jakoi omaa, profiililtaan epäselväksi jäänyttä kirjallisuuspalkintoa, mutta se oli säätiön, ei panimoyhtiön palkinto.

Entäpä jos jokin suuryhtiö panisi pystyyn uuden kirjallisuuspalkinnon? Se voisi olla Runeberg-palkinnon tapaan kaikille kirjallisuudenlajeille avoin ja summaltaan vaikkapa 50 000 euroa. Kun palkintosumma ylittäisi selvästi Finlandian, mediakin kiinnostuisi palkinnosta.

Palkinnon organisoiminen vaatii itse palkintosumman lisäksi kevyttä organisoimista ja näyttävän raatimenettelyn. Finlandia-raatilaiset tekevät työtään hyvin pienillä palkkioilla. Kaupallinen toimija joutuisi varmasti lyömään tiskiin enemmän rahaa kuin Suomen kirjasäätiö.

Silti suorat palkinnosta ja sen saajan valitsemisesta aiheutuvat kulut olisivat kohtuullisen pieniä. Lisää rahaa kuluisi näyttävän mediatilaisuuden organisoimiseen, mutta yli sataatuhatta euroa palkinnon jakamiseen ei saisi tuhlattua.

 

Satatuhatta euroa on suuryrityksen markkinointibudjetissa kirjaimellisesti pilkun takana oleva luku.

Kauppalehti selvitti vuonna 2016 suomalaisyritysten vuoden 2015 markkinointikuluja. Silloin listan ykkösiä olivat kansainvälisesti toimivat peliyhtiö Supercell (450 miljoonaa euroa) ja urheiluvälinekonserni Amer Sports 256 miljoonaa euroa).

Sen sijaan Ruokakeskon 111 miljoonan euron budjetti sen sijaan suuntautuu valtaosin Suomeen. Keskolaisista yhtiöistä suuria markkinoijia olivat myös Rautakesko ja K-Citymarket.

Satatuhatta euroa olisi alle promille Ruokakeskon markkinointiin käyttämästä rahasta.

Alkoholivalmistaja ja -maahantuoja Altia käytti markkinointiin 16,5 miljoonaa euroa, toki Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa. Silti Kossuvissy-kirjallisuuspalkinnon sponsoroiminen sujahtaisi budjettiin helposti.

Helsingin Sanomien sunnuntailehden etusivun mainospaikka monikanavaisesti eli sekä printissä että digissä maksaa listahinnalla 66 000 euroa. Sadantuhannen euron budjetilla saisi siis puolitoista sunnuntai-Hesarin etusivua – jos puolikkaita sivuja myytäisiin.

 

Kirjallisuuspalkinnon pystyyn laittaminen vaikuttaisi olevan kohtuullisen edullinen mainosponnistus. Näkyvyyttä se toisi, ja ennen muuta näkyvyyttä tulisi toimituksellisessa sisällössä.

Kulttuurikuppiloissa kuhistaisiin, kuka saa tämänvuotisen Pirkka-palkinnon.

Miksi mikään yhtiö ei kuitenkaan ole lähtenyt Suomessa kirjallisuuspalkinnon sponsoriksi? Kyse tuskin on kulttuuritahdon puutteesta.

Yksi syy voi olla mainepelko: Entä jos palkintoa alettaisiin arvostella – semmoinenhan on kulttuuripiireissä tapana – ja sponsori saisikin haluamansa hyvän tahdon sijaan kohdata pahaa mieltä.

Toinen selitys: Ehkä millekään yhtiölle ei ole tullut mieleen, että näinkin voisi yrittää hankkia näkyvyyttä.

Kolmas: Kulttuurin sponsorointi mielletään hankalaksi ja sen vaikutusten mittaaminen on vaikeaa. Hesarin etusivun ostaminen on paljon yksinkertaisempi tapa käyttää mainosbudjettia.

Muitakin syitä varmasti on. Niitä saa keksiä.

Ja niitä keksiessä voi miettiä, mikä yhtiö voisi olla niin rohkea, että ryhtyisi kirjallisuuspalkinnon sponsoriksi.

 

Päivitetty 15.23: Lisätty tieto Lasten Luku-Varkaus -palkinnosta.