Miksi M/S Romanticista tuli hitti?
Jani Volasen ja Tommi Korpelan käsikirjoittama ja Yellow Filmin tuottama Ylen alkuperäissarja M/S Romantic kohosi talven taitteen puheenaiheeksi tavalla, jota ei ole nähty aikoihin. Iltapäivälehdet ovat kyselleet risteilyaluksilla työskenteleviltä, missä määrin sarjan ruotsinlaiva vastaa todellisuutta. Anna-lehti poimi sarjan ikisinkun risteilykonkarin Kaiden (Antti Luusuanniemi) ruudussa pudottelemista repliikeistä vinkit ruotsinlaivalle.
Harvapa tosiaan tajuaa tai ainakaan muistaa ottaa risteilylle mukaan lavuaarin tulpan.
Edellisen virkkeen luettuaan aika moni ymmärtää, miksi se on tärkeä.
Tunnistettavuudessa on M/S Romanticin supersuosion suurin selitys.
Lähes jokaisella suomalaisella on omakohtaisia kokemuksia ja muistoja ruotsinlaivalta.
Helsingin satama on maailman vilkkain matkustajasatama. Viime vuonna Helsingin satamien kautta kulki yli 12 miljoonaa laivamatkustajaa. Ehdoton valtaosa (8,8 miljoonaa) heistä käytti Helsingin ja Tallinnan välistä reittiä, mutta Tukholman-matkaajiakin oli huimat 2,3 miljoonaa. Turun Satama palveli viime vuonna 3,3 miljoonaa matkustajaa.
Ruotsin-risteily on kansallinen instituutio ja kansakuntaa yhdistävä tekijä niin kuin Matti Nykänen, saunominen ja linnanjuhlat. Risteily on tapahtuma, jossa matka on konkreettisesti päämäärää tärkeämpi. Tukholman päiväristeilylle menevä sanoo menevänsä laivalle, ei Tukholmaan.
Minisarjan tekijät ovat löytäneet tunnistettavia ihmistyyppejä, joita on helppo kuvitella risteilylle kuin risteilylle. Ehkä ripauksia joistakin hahmoista on näkynyt myös omassa käytöksessä ja toiminnassa ruotsinlaivan lumetodellisuudessa.
Tunnistettavuus, samaistuttavuus ja mahdollisuus vaipua omiin risteilymuistoihin ei kuitenkaan riitä televisiosarjan suosion selittäjäksi. Ne vain mahdollistavat menestyksen paisumisen. Menestystä ei olisi, jolleivät tv-draaman perusasiat kuten käsikirjoitus, näyttelijäntyö ja ohjaus olisi kunnossa.
Itse nauliiduin vajaa kuukausi sitten television ääreen M/S Romanticin rytmin vuoksi. Siinä missä sunnuntai-iltaisin Urheiluruudun jälkeen on tavattu nähdä liian pitkään harmautta tuijottelevia poliiseja, M/S Romanticin risteilyisännällä (Hannu-Pekka Björkman) oli vauhti päällä.
Neliosaisen minisarjan ensimmäisissä jaksoissa seurataan vuorotellen eri hahmojen toilailuja ja kuullaan osuvia kommentteja.
Niille saa nauraa ja hymähdellä.
Katsoin sarjan lineaarisen television aikataulussa, joskin kolmannen ja eilen televisiosta tulleen neljännen osan katsoin Areenasta hieman ennen ohjelman virallista ulostuloa. Ehkä tällä käyttäytymiselläni halusin lukittautua lineaarisen television maailmaan ja aikakäsitykseen, jossa myös tv-draama tapahtuu samanaikaisesti.
Finnpanelin luvut osoittavat, että suurin osa M/S Romanticin katsojista istui television äärellä sunnuntai-iltaisin yhdeksän ja kymmenen välillä. Sarja on kuitenkin ollut poikkeuksellisen suosittu myös Areenassa.
Kun minisarjan neljännen osan lopputekstit alkoivat eilisiltana lipua ruudulle, mieli oli surumielinen. Ei hyvän sarjan loppumisen vuoksi eikä siitäkään syystä, että äkkiseltään neljäs osa ei tuntunut yltävän aiempien tasolle, vaan siksi, että päätösjakso on sarjan synkin osa.
Sarja ei enää leikkaa seurueesta toiseen, vaan päähuomio on selvästi yksinäisessä pälkäneläismiehessä (Petteri Pennilä), joka speed datingissä ihastuu nuoreen naiseen ja kuvittelee saavansa vastakaikua. Aiemmin päivällä seminaarissa on korostettu, että unelmat pitää toteuttaa nyt.
Myös virkaintoinen risteilyisäntä putoaa korkealta. Hän on rakentanut identiteettinsä työn varaan. Hän on tullut töihin, vaikka kotona on vain muutaman päivän ikäinen vauva. Hän kokee, että koko laiva on hänen vastuullaan, eikä vain laiva vaan myös risteilymatkailun tulevaisuus.
”Unelmat ja haavekuvat / jotka kerran toteutuvat…”, soi varmasti monen päiväristeilyn tanssiparketilla.
Moni lähtee risteilylle toteuttamaan haavekuvia. Usein todellisuus osoittautuu muuksi kuin haaveiksi, myös risteilytodellisuus.
M/S Romanticin sisäinen tunnelma etenee ensimmäisen jakson nousuhumalaisesta ja iloisesta optimismista päätösjakson melankoliaan. Haavekuvat eivät toteudu tälläkään kertaa. Sarja päätyy discosta laahaavaan tangoon.
Sen sijaan että sarja antaisi onnellisen lopun, se pääty vaivaavaan kiusallisuuteen.
Näinkö aina meille täällä käy, käy, käy, käy? Rakkautta hukkaan heitetään.
Komediasta tragediaksi kääntyvä M/S Romantic ei lopu lopputeksteihin. Siksi siitä on tullut hitti, ja siksi siitä voi tulla klassikko.
Niin se tulppa.
Olen kuullut, että jotkut ostavat laivan tax freestä juomia nautittavaksi omassa hytissä. Ne olisi kiva viilentää kylmällä vedellä, mutta koska lavuaareissa ei ole tulppaa, vesi valuu pois. Lavuaareja kuuluu tukitun vessanpaperilla tai pyyhkeillä.
Sotkuista hommaa. Mieluummin oma tulppa mukaan.
Vinkki niille, joilta tulpan mukaan ottaminen on unohtunut ja limut haluaisi kylmiksi: hyteissä on roskapönttö.