Markus Leikolan jumalallinen näytelmä laittaa maailmanhistorian tehosekoittimeen
Huhhuh, mikä kirja!
Markus Leikolan mammuttiromaani Teidän edestänne annettu (WSOY 2020) on mielikuvituksen ilotulitusta. Leikola kytkee toisiinsa bakteerit (jotka luonnollisesti puhuvat), holokaustin organisoineen Adolf Eichmannin ja kristillisen evankeliumin. Noin ensialkuun ja muun muassa.
Sivurooleja tekevät esimerkiksi fiktivisoidut Elvis Presley, Marlon Brando ja Sherlock Holmes (kyllä, fiktiohahmosta pystyy tekemään ongelmitta fiktioversion) sekä tämän luoja Arthur Conan Doyle. Sen sijaan Holmesin taloudenhoitajana romaanissa toimiva Neiti Lemon – liekö sukua Hercule Poirot’n sihteerinä toimineelle kaimalleen – on saanut vähintään keskisuuren osan.
Siinä sivussa Leikola fabuloi Raamatun uuteen uskoon.
Teidän edestänne annettu sisältää monta kirjaa. Jo aivan teknisesti se jakautuu sisällysluettelonsa mukaisesti 28:aan (ja jälkikirjoituksen mukaan 27:ään) osaan, ”Introituksesta” ”Post Scriptumiin”. Raamattumaisesti osien nimet ovat tyyliä ”Jesajan toinen kirja”, ”Aadamin ilmestys”, ”Tri Watsonin ensimmäinen kirja”, ”Euroopan parlamentin pöytäkirjat” ja niin edelleen.
Osien sisällä kulkee muutamia tarinalinjoja, jotka voisivat olla itsenäisiä romaaneja.
Paitsi että eivät voisi. Olennaista Leikolan estetiikalle on se, että ne tarjoillaan yhdessä, toistensa lomassa tai toisiinsa kietoutuen.
Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ja voihan tuota leikitellä ajatuksella, että 1082:n paljon tekstiä sisältävän sivun mittaisen romaanin sijaan olisi julkaistu kolmisenkymmentä vajaan sadan sivun mittaista pienoisromaania.
Olisi se muuttanut muutakin kuin Leikolan ennestäänkin pitkän curriculum vitaen mittaa.
Enpä äkkiseltään keksi, kuka olisi vienyt kotimaisessa kirjallisuudessa fabuloivuuden Leikolaa pidemmälle. Leikola tarttuu mihin tahansa ja vie sen minne tahansa, yleensä koomisesti kierähtäen. Hän ponnistaa historiasta ja päätyy sattumusten kautta toiselle historian lehdelle.
Tekstilajejakin kirjassa on kosolti.
Luin osan kirjasta e-kirjana lukulaitteelta. Seuraavana päivänä jatkoin lukemista, mutta parikymmentä sivua luettuani aloin hieman ihmetellä kerronnan rytmiä. Tarkistus osoitti, että olin lukenut Petteri Ala-Kivimäen ja Marko Yrjövuoren kirjaa.
Niin seka-aineksinen Leikolan teos on, että urheilijoita Yhdysvalloissa hieroneen Yrjövuoren tarina olisi sisältönsä puolesta voinut sopia aivan hyvin osaksi romaania.
Tyyli tosiaan kavalsi, sillä kaikesta monimuotoisuudestaan huolimatta Teidän edestänne annettu -romaania yhdistää kirjailijan nokkela ja monin paikoin nokkeloiva viritys.
Leikola ei pyri luomaan psykologisesti tai kielenkäytöllisesti uskottavia pyöreitä hahmoja eikä autenttisen oloisia dokumentteja. Hän ei juurikaan kirjoita pastisseja, vaikka leikitteleekin esimerkiksi Sherlock Holmes -osissa Arthur Conan Doylen Holmes-tarinoiden ja niistä tehtyjen televisiotulkintojen maneereilla.
Kertojilla, eli hän sitten missä ajassa ja paikassa tahansa, on kerrontaansa eli elämään samanlainen asenne: ei tämä nyt niin vakavaa ole, etteikö hyvälle lohkaisulle olisi sijaa!
Toisinaan kertojat ja dialogien puhujat ovat tietämättömiä sanojensa osuvuudesta. Huumori syntyy lukijan päässä, kun Leikola käyttää hyväkseen historiaa ja aika usein Raamatun tapahtumia ja fraaseja.
Ilottelun seassa Leikola esittää oivaltavia kysymyksiä.
Kirjassa on monta päätä ja vielä useampi häntä. En voi sanoa lukeneeni tai kuunnelleeni jokaista sivua kiinnostuneena, mutta se riittää jo pitkälle, että kirjailija itse on ollut kiinnostunut oivalluksistaan.
Juuri oivalluksia Teidän edestänne annettu on täynnä, ja ne muodostavat sen keskeisimmän viehätyksen. Oivalluksista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän tietää siitä, mihin ne kytkeytyvät.
E-kirjan ja painetun kirjan lisäksi annoin romaanin juosta itseeni Antti Virmavirran mainiosti lukemana äänikirjana. Samalla Teidän edestänne annettu oli minulle ensimmäinen kirja, jota käytin kaikissa kolmessa tarjolla olevassa kirjamuodossa. Se tuntui sopivan hyvin teoksen ideaan.
Mitä Leikola haluaa kaikilla sanoillaan sanoa? Paljon hänellä on messuttavaa, ja niin hän sen kertoo, että sille kannattaa lotkauttaa korvansa ja silmänsä ja siitä vetää omat johtopäätöksensä, joita ei tietenkään voi olla vain yhtä.
Eihän tästä sekamelskasta voi olla pitämättä!