Maritta Lintunen ottaisi paratiisisaarelle kirjan, jonka ”lauseissa virtaa vapaus, tarinoissa toikkaroidaan oikullisesti”
Kirjailija Maritta Lintunen on tunnettu novellin taitajana, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu yhtä lailla myös runoja ja romaaneja. Romaani on myös hänen uusin teoksensa, näinä päivinä ilmestyvä Sata auringonkiertoa (WSOY).
Lintunen on elokuun lukija.
Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
”Olen lueskellut kahta teosta vuorotellen. Toinen on Kustaa H. J. Vilkunan Paholaisen sota (Teos 2006), toinen Tuomas Jussilan ja Lari Rantasen Nälkävuodet 1867–1868 (SKS 2018). Koetan paikkailla historiantietojani, ja varsinkin Vilkunaa lukiessa masentaa, kuinka ihminen ei tunnu viisastuneen millään lailla. Samat kauheudet toistuvat.”
Luetko enemmän tieto- vai kaunokirjallisuutta?
”Taitaa mennä aika lailla tasan. Kirjoitustyöt (myös novellit!) vaativat hyvin usein tietokirjojen metsästämistä. Ja kielen vuoksi koetan lukea proosaa ja runoutta, aika tarkasti valikoiden kylläkin näin vanhemmiten. Kielen pitää viedä.”
Kuunteletko äänikirjoja?
”En. Vielä ainakaan. Minulla on tarve hidastella lukiessa, palata johonkin yksityiskohtaan. Lisäksi haluan omin silmin nähdä kirjailijan muotoilemat kappalejaot ja rivitykset, niiden mahdolliset merkitykset.”
Mitä olet viimeksi oppinut kirjasta?
”Ainakin meneillään olevista historiateoksista sen, että 1970‒80-luvuilla koulun historianopetus oli näköjään valikoivaa. Moni asia hypättiin yli tai kuitattiin lyhyellä maininnalla. Miksi näistä ei kerrottu, on käynyt monta kertaa mielessä.”
Jos saisit antaa yhden kirjan 18-vuotiaalle itsellesi, minkä kirjan antaisit ja mitä sanoisit sen ojentaessasi?
”Antaisin itselleni pari vuotta aikaisemmin ilmestyneen Matti Pulkkisen esikoisromaanin Ja pesäpuu itki (Gummerus 1977) ‒ mutta vain sillä ehdolla, että palaisin siihen uudelleen vanhempana. Minähän en kirjaa 16-vuotiaana teininä lukenut.”
Jos lähtisit lomalle paratiisisaarelle ja matkalaukkuun mahtuisi vain yksi kirja, minkä ottaisit?
”Jonkin Göran Tunströmin romaaneista – vaikkapa Varkaan (suom. Arto Häilä, Gummerus 1987). Tunström oli sielultaan runoilija ja kirjoitti proosaa rennosti ja tarkasti, kuin minkäänlaisista paineista tai odotuksista piittaamatta. Lauseissa virtaa vapaus, tarinoissa toikkaroidaan oikullisesti.”
Mitä sinulla itselläsi on parhaillaan työn alla?
”Pidin pitkästä aikaa ihan oikean kesäloman Ylä-Karjalan vaaroilla, lapsuusmummolani torpalla. Sain juuri romaanin lämpimäiskappaleen käteeni ja koetan olla kiirehtimättä.
”Uusi idea on nupulla, mutta olen kuin en huomaisi sen olemassaoloa. Taustakirjallisuuskansio on silti aloitettu. Alitajunta on isäntäni, minä sen renki.”