Mahdoton murha

Jostain syystä minulle on jäänyt John Dickson Carrin mentävä aukko. Paikkasin sen Juudaksen ikkunalla (The Judas Window, 1938), yhdellä tekijänsä maineikkaimmista suljetun huoneen mysteereistä. Seinäjoen kirjamessuilta viime syksynä ostamani Sapo-pokkarin kannessa tosin lukee kirjailijan käyttämä kirjailijanimi Carter Dickson.

John Dickson Carr oli amerikkalainen, syntynyt vuonna 1906 Uniontownissa Pennsylvaniassa, mutta Juudaksen ikkuna sijoittuu Englantiin, jossa kirjailijakin asui jonkin aikaa. Teos istuu kauniisti brittidekkarin perinteeseen.

Juudaksen ikkuna on leimallisesti paitsi suljetun huoneen mysteeri myös oikeussalidraama. Sivut täyttyvät toisiaan seuraavista puheenvuoroista, kysymyksistä ja vastauksista. Kuvailevaa tekstiä käytetään ja tarvitaan vähän. Se vain häiritsisi, sillä Juudaksen ikkunaa ei lueta maisemakuvailujen tai henkilökuvien vaan rikosmysteerin vuoksi.

Kun perinteisessä dekkarissa ylitse muiden on yksi kysymys (”Kuka sen teki?”), suljetun huoneen mysteerissä sen rinnalla vähintään yhtä olennaisena on kysymys siitä, kuinka murha on toteutettu.

Juudaksen ikkunassa huoneesta löytyy kaksi miestä. Toinen on murhattu, toinen sekavassa tilassa ja väittää, että hänet on huumattu. Ovet ja ikkunat ovat lukossa. Näyttää ilmeiseltä, että kukaan muu ei ole voinut murhata miestä kuin epäilty. Sitä paitsi mikään ei viittaa siihen, että epäilty olisi huumattu. Puolustusasianajaja sir Henry Mellivale lähtee selvittämään, mikä on se juudaksenikkuna, jonka kautta mies on voitu murhata nuolella ja kuinka syytetty olisi voitu huumata, vaikka huoneessa ei ole jälkeäkään huumaavista aineista.