Mahdollinen kohtalo

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jokaisessa romaanin päähenkilössä on väistämättä enemmän kuin rahtunen kirjailijaa itseään. Sosioekonomisia asemia, ammatteja, asuinpaikkoja pystyy keksimään, mutta tuntevan hahmon takana on tunteva ihminen.

Eikä henkilöistä kuitenkaan kukaan ole kirjoittajansa. Ei edes silloin, kun henkilö tai romaanin kertoja asuu samalla kadulla ja näyttää ulkoisesti samanlaiselta kuin kirjailija itse. Ei, vaikka kyse olisi verhotusta omaelämäkerrasta.

Milan Kundera on kirjoittanut osuvasti jossain – luultavasti lause on Olemisen sietämättömän keveyden (suom. Kirsti Siraste) kertojan tekstiä: ”Romaanini hahmot ovat toteutumatta jääneitä mahdollisuuksiani.”

En tulkitse Kunderaa, mutta omalla kohdallani olen huomannut, että kirjoittaessani henkilöä tutkin itseäni. Niissä kehityskuluissa, jotka kiinnostavat tai painavat mieltä ja siten päätyvät kirjaan, on usein jotain syvästi omakohtaista. Ne kiinnostavat kirjailijaa ja usein ne ovat myös lukijan kannalta kiinnostavimpia, sillä syvyyden tuntee, vaikka sitä ei näe.

Työn alla olevan romaanini päähenkilö ja minäkertoja on historiallinen henkilö, jolla on oma, dokumenteista jäljitettävä oleva henkilöhistoriansa. Hän on elänyt eri aikana kuin minä, kuollutkin ennen kuin olen syntynyt. Silti olen kirjoittanut hänelle ajatuksia ja tulevaisuutta, joka voisi jollain tapaa olla omaani.