Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Maanalaisen museon maanalainen aarre

Blogit Kirjailijan päiväkirja 28.1.2017 13:56
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Kysytäänpä turisti-infosta, onko museo auki.

Tbilisiä halkovan Mtkvar-joen vierellä olevan infokopin luukusta kuuluu vastakysymyksiä. Turisti-infon nuori nainen kieltää kuulleensakaan sellaisesta museosta.

Suomessa sentään on kuultu, osoite on tiedossa ja lyöty kännykän karttapalveluun. Mäenrinnettä ylös!

Heti ydinkeskustan ulkopuolella Tbilisi muuttuu rääsyiseksi. Tiet ovat huonoja, jalkakäytävät olemattomia. Tihkusateen synnyttämät mutalammikot roiskuvat, kun jeesusteipillä paikkaillut autot kaahaavat niiden yli. Kadunkulmassa myydään lihaa suoraan ruhosta; myyntipisteeksi riittävät pölkky ja kirves.

Perillä tietää olevansa perillä. Rähjäisellä sivukadulla sijaitsevan talon fasadia hallitsee mahtipontinen metallipakotteinen pariovi, johon on kuvattu valtaisat sirppi ja vasara. Ovi aukeaa. Hengitys huuruaa sisälläkin. Sivuhuoneesta löytyy iäkäs miehenkäppänä, joka puhuu vain venäjää.

Hän pitää paikkaa yllä. Olemme Tbilisin kommunismimuseossa, paikassa, jossa kommunismi alkoi levitä ennen Venäjän vallankumousta ja Georgian liittämistä osaksi Neuvostoliittoa.

Museon ydin on sivurakennus. Sen suuremman huoneen nurkassa on sänky, jota tarinan mukaan on käyttänyt myös Georgian historian suurmiehistä suurin, diktaattori Josif Stalin.

Stalin on Tbilisin kommunistien sankari. Oppaan innokkaasta venäjänkielisestä selostuksesta ymmärrän asioista sieltä täältä, mutta tarkentavien kysymysten esittäminen on vaikeaa ilman yhteistä kieltä. Kyllä, gorilaissyntyinen nuori ja komea Stalin epäilemättä oli osa Tbilisin kommunistiryhmää, mutta hänen todellinen roolinsa jää selvittmättä.

Olennaista se ei olekaan, olennaisempaa ovat mielikuvat ja tarinat.

Olennaista on painettu sana.

Museon ytimen ydin on päärakennuksen kellari, joka sijaitsee kaaviokuvien mukaan peräti neljätoista metriä maan alla. Sama metriluku esitetään Gorissa sijaitsevassa virallisessa Stalin-museossa.

Kellari on maanalaisen museon aarrekammio.

Kellarissa ei ole muuta kuin kattovalo ja painokone. Kattovalo ei ole aarre. Painokone on. Saksalaisvalmisteinen kone, tai ainakin sen kaltainen, oli iskunyrkin työkalu, kun kommunismin aatetta levitettiin 1910-luvun Georgiassa. Kone piti meteliä, ja virallisen vallan poliisi- tai sotilasjoukkojen ratsioiden varalle oli sovittu äänimerkit, joiden perusteella kellarin työväki kytki koneen pois käytöstä. Kellarista pääsi pakenemaan paitsi portaita pitkin myös kaivon kautta.

Kommunismi oli kirjauskonto, jonka aarre on painokone.