Lukumies

”Kulttuuri ei –– ole ollut pelkästään monitahoinen ja hienostunut nautinnon aihe. Se on ollut myös opetusväline, joka on auttanut minua kehittymään ammatissani ja parantanut kykyäni uudelleen ja toisella tavalla. Lukuelämykset ovat auttaneet minua avartamaan myötäelämisen kykyäni ja ymmärtämään paremmin muiden ihmisten sanojen ja tekojen motiiveja.”

Virkkeet voisivat kuulostaa kulttuurin ja kirjallisuuden välinearvoistamiselta, jollei niiden kirjoittaja olisi juuri aiemmin korostanut konsertin kuulemisen, teatteriesityksen katsomisen ja hyvän kirjan lukemisen olevan hänelle itseisarvoja.

”Kirjojen lukeminen ja musiikin kuuntelu olivat lapsuudenkodissani yhtä itsestään selviä kuin syöminen ja nukkuminen.”

Kun aloin lukea Nordeassa konsernijohtajana ja myöhemmin hallituksen puheenjohtajana kaksi vuosikymmentä toimineen Hans Dalborgin muistelmateosta Vastuun ihana taakka (suom. Heikki Eskelinen), metsästin tietoa pohjoismaisten pankkifuusioiden kulisseista ja kokeneen pankkimiehen näkemyksistä.

Sain haluamani – Dalborg taustoittaa Nordbankenin ja Meritan yhdistymisneuvottelujen vaiheita ja myöhempiä yritysostoja – minulle uutta oli esimerkiksi se, että Vesa Vainio halusi ilmeisen vahvasti fuusiota sittemmin pahoihin vaikeuksiin joutuneen ABN Amron kanssa.