Liikahduksen mitta

Yle Areena on erinomainen palvelu: kesken lenkin voi vaihtaa, haluaako seuraavaksi kuunnella Kalle Haatasta, Jari Sarasvuota, Leikolaa & Lähdettä vai jotain muuta. Pääsiäisenä löysin Areenasta kuunnelmat.

Kuunnelma on novellin lähilaji. Vaikka kirjallisuuden jaottelussa kuunnelma luokittuu draamaksi ja novelli proosaksi, rakenteeltaan ja asenteeltaan ”klassinen” kuunnelma ja ”klassinen” taidenovelli ovat lähempänä toisiaan kuin vaikkapa kuunnelma ja musikaali tai novelli ja kehitysromaani.

Sekä kuunnelma että novelli ovat liikahduksen mittaista sanataidetta. Äärimmilleen viritettynä liikahdus tapahtuu aivan novellin tai kuunnelman lopussa: viimeinen virke muuttaa kaiken edellä olevan. Tällaisessa rakenteessa viimeinen virke on vipuvarren painopiste. Kun viimeinen virke vääntää rautakankea, kivi lähtee vierimään, vaikka edessä on tyhjä sivu tai kuulokkeissa tyhjää.

Novelli ja kuunnelma sopivat yhden oivalluksen testaamiseen. Siinä mielessä ne ovat sukua viime vuosikymmenen eniten yleistyneelle journalistiselle tekstityypille, kolumnille. Kaikkiin niihin mahtuu yksi ja vain yksi idea.

Yhden idea kaikki nämä lajit kuitenkin vaativat. Ilman sitä teksti on vain palstan, sivun tai radioaaltojen täytettä.