Kyllikki Saari ei vanhene koskaan
Jos Kyllikki Saarta (1935–1953) ei olisi murhattu (tai ehkä paremminkin tapettu) toukokuussa 1953, millaisen elämän hän olisi elänyt? Olisiko itsenäisyyspäivänä vietetty hänen 85-vuotissyntymäpäiviään pienimuotoisesti kenties jossain eteläpohjalaisessa palvelutalossa?
Entä millaisen elämän olisi mahtanut elää Armi Kuusela (s. 1934), jos häntä ei olisi valittu vuonna 1952 maailmankaikkeuden kauneimmaksi?
Ensimmäistä kysymystä on yhteiskuntatieteilijä Juho Saaren mukaan mielekästä pohdiskella, jälkimmäistä ei. Mielipiteestään välittämättä Saari kuitenkin kirjoittaa, että Kuusela oli Saaren kanssa ”elämäntilanteeltaan pitkälti samankaltaisessa asemassa taustansa, koulutuksensa ja lahjakkuutensa suhteen”. Muhoslainen Kuusela asui maaseudulla samoin kuin Saari, hän oli käynyt keskikoulun ja suoritti ammatillista koulutusta Porvoossa.
”Armi Kuusela sijoittui näiden ominaisuuksien [tausta, koulutus, lahjakkuus] osalta jakauman puoliväliin samoin kuin Kyllikki Saari. Ulkonäkö avasi kuitenkin hänelle mahdollisuuksia, jotka erottivat hänet useimmista ikäluokkansa nuorista naisista. Se sijoitti hänet jakauman äärimmäiseen päähän yhden hengen luokkaan nimeltä ’kouluttamattomat maalta tulevat kansainväliset kauneuskuningattaret'”, Saari kirjoittaa.
Juho Saaren Kuuluisan kuoleman varjon (Gaudeamus 2020) pääosassa on Kyllikki Saaren murha, tarkemmin sanottuna se, kuinka murha on näkynyt ja kulkeutunut kollektiivisessa muistissa.
Tampereen yliopistossa sosiaali- ja terveyspolitiikan professorina toimivan Saaren (ei sukua Kyllikki Saarelle) lähestymistapa on sosiologinen, mutta hän mukavasti lipeää tarkan tutkimusaiheensa liepeille.
Armi Kuusela ei ole lievettä vaan ydintä. Kuuselan nousu Miss Universumiksi on Kyllikki Saaren murhaan verrattavissa oleva saman aikakauden suomalaisten yhteiseen muistiin – termiä tässä sen enempää problematisoimatta – piintynyt tapahtuma.
Kuuselan kruunauksen kanssa samana vuonna olivat myös Helsingin olympialaiset, Saaren murhaa (tai tappoa) seuranneena vuotena ilmestyi Tuntematon sotilas. Niitä Saari ei kuitenkaan käsittele.
Saari erittelee viisi syytä, joiden vuoksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu kollektiivisen muistamisen mekanismien ansiosta: Tarina tarttuu tunteisiin ja siinä on symboleja. Se sisältää poikkeuksellista pahuutta. Etsintä oli monipaikkainen. Ja lopulta: murha on edelleen ratkaisematta.
Kyllikki Saaren murhan tutkinta antoi aihetta jatkuvasti täydentyvään jännityskertomukseen. Katoaminen, etsinnät, vasta kuukausien kuluttua tapahtunut haudan löytyminen, näyttävästi uutisoidut ja jopa radioidut hautajaiset… Media seurasi nuoren, uskonnollisen tytön kuolemaa herkeämättä.
Sen jälkeen kun Kyllikki Saari oli noussut Suomen tunnetuimmaksi murhan (tai tapon) uhriksi, lehdet ovat kirjoitelleet tapauksesta nykyaikaan asti.
Kyllikki Saari on elänyt myös taideteoksissa, joita niitäkin Saari erittelee kirjassaan. Tunnetuimmat niistä lienevät Jussi Kylätaskun näytelmä Runar ja Kyllikki (1974) sekä Mauri Sariolan Kyllikki Saaren tapauksesta inspiraatiota saanut rikosromaani Sumusta nousee risti (Gummerus 1968).
Kuuluisan kuoleman varjo ei tietenkään pyri ratkaisemaan Kyllikki Saaren murhaa. Tirkistelyaspektia on padottu silläkin, että henkilöt, joiden nimillä ei ole tutkimuksen kannalta merkitystä, on merkitty kirjassa N.N.:ksi.
Saari korostaa teoksessaan sen tutkimuksellisuutta ja esitteleekin Kyllikki Saaren tapauksen ohella ja varjolla kollektiivisen muistin tutkimusta.
Ja kylläpä Kyllikki Saari tuntuukin elävän! Saari esittelee nettipalstojen keskusteluja ja YouTube-videooita ja nostaa esiin vaikkapa sen, että Kyllikkiä Saaren murhaa käsittelevä Wikipedia-sivu täydentyy asiantuntevasti ja nopeasti. Sivulla on nykyisin myös Saaren kirjaa käsittelevä kohta.
Käsitellessään 1950-luvun rikostutkintaa Saari kuvaa samalla ajan suomalaista yhteiskuntaa ja siinä vallinneita normeja ja oletuksia. Selvänäkijöiden käyttäminen ja heidän roolinsa merkittävyys on esimerkki ajan ilmiöistä.
Kyllikki Saaren rippipappina toimineen kirkkoherran naissuhteiden – mukaan luettuna alaikäisen Kyllikki Saaren ahdisteleminen – paljastuminen murhatutkinnan aikana on täytynyt olla kohahduttava uutinen sen ajan Pohjanmaan maaseudulla.
Isojoen kunnan kuuluisin matkailunähtävyys on yhä Kyllikki Saaren suohauta. Vaikka tapahtumista on lähes 70 vuotta eikä niitä isojokisia, joilla on tapahtuma-ajalta omakohtaisia muistoja, ole enää järin paljon, Kyllikki Saaren tapaus vaikuttaa varmasti yhä vahvana Isojoella. Siitäkin olisi kiinnostavaa lukea tai kuulla.