Kyllikki Saaren hauta ennen poliisin saapumista 11. lokakuuta 1953.

Kyllikki Saari ei vanhene koskaan

Profiilikuva
Blogit Kirjailijan päiväkirja
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Kyllikki Saaren hauta ennen poliisin saapumista 11. lokakuuta 1953. Kuva julkaistu alkujaan Suomen Kuvalehdessä 43/1953.

Jos Kyllikki Saarta (1935–1953) ei olisi murhattu (tai ehkä paremminkin tapettu) toukokuussa 1953, millaisen elämän hän olisi elänyt? Olisiko itsenäisyyspäivänä vietetty hänen 85-vuotissyntymäpäiviään pienimuotoisesti kenties jossain eteläpohjalaisessa palvelutalossa?

Entä millaisen elämän olisi mahtanut elää Armi Kuusela (s. 1934), jos häntä ei olisi valittu vuonna 1952 maailmankaikkeuden kauneimmaksi?

Ensimmäistä kysymystä on yhteiskuntatieteilijä Juho Saaren mukaan mielekästä pohdiskella, jälkimmäistä ei. Mielipiteestään välittämättä Saari kuitenkin kirjoittaa, että Kuusela oli Saaren kanssa ”elämäntilanteeltaan pitkälti samankaltaisessa asemassa taustansa, koulutuksensa ja lahjakkuutensa suhteen”. Muhoslainen Kuusela asui maaseudulla samoin kuin Saari, hän oli käynyt keskikoulun ja suoritti ammatillista koulutusta Porvoossa.

”Armi Kuusela sijoittui näiden ominaisuuksien [tausta, koulutus, lahjakkuus] osalta jakauman puoliväliin samoin kuin Kyllikki Saari. Ulkonäkö avasi kuitenkin hänelle mahdollisuuksia, jotka erottivat hänet useimmista ikäluokkansa nuorista naisista. Se sijoitti hänet jakauman äärimmäiseen päähän yhden hengen luokkaan nimeltä ’kouluttamattomat maalta tulevat kansainväliset kauneuskuningattaret'”, Saari kirjoittaa.