Kuukauden lukijan Virpi Alasen taiteellinen koti on poetiikkojen kirjo
Kaupunkiaiheista aforismikokoelmaa kirjoittava kirjailija Virpi Alanen liikkuu kirjoitustyönsä vuoksi kaikenlaisissa Helsingin kolkissa, kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina, säässä kuin säässä.
Alanen on palannut maan kamaralle: viime vuonna häneltä ilmestyi scifirunoelma Lento (Poesia), jossa ”avaruus ulottuu tähdistä ja planeetoista ihmisyyden ytimiin”.
Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
”Reijo Pitkärannan teoksen Nova fata verborum – Näkymiä sanojemme historiaan. Ostin sen hiljattain Helsingin uuden kirjallisuuskeskittymän, Tekstin Talon, kirjamyyjäisistä. Merkityskerrostumat ja elävän kielen jatkuva liike kiinnostavat minua aina. Sanaston historia on minusta myös hauskaa ja viihdyttävää.
”Kesken Pitkärannan kirjan lukemisen luin kolme lastenkirjaa: Miina Supisen ja Anni Nykäsen Rosmariini-sarjan osat Mättömadon salaisuus, Tulta ja mehujäätä sekä Hämyhäkin ennustus. Halusin tietää, miksi pienin poikani, 8-vuotias lukutoukka, on niistä erityisen innoissaan. No ovathan ne valtavan jännittäviä ja runsaita! Laadukas toteutus on lastenromaanin ja sarjakuvan välimuotoa.”
Luetko enemmän tieto- vai kaunokirjallisuutta?
”Molempia suunnilleen yhtä paljon. Olen hyvin tiedonjanoinen, mutta kielen monimuotoisuus ja poetiikkojen kirjo on taiteellinen kotini. Kokeilunhaluisessa mielessäni tieto ja mielikuvitus kohtaavat usein. Kaunokirjallisuudessakin on paljon tietoa, jota ei voi mitata tieteellisesti. Esimerkiksi tietoa tunteista, ajattelutavoista, kielestä ja vapaudesta.”
Kuunteletko äänikirjoja?
”En pidä äänikirjoista yhtään. Lukutaito, kirjan tekstin lukeminen ja ymmärtäminen, on tämänhetkisessä maailmassa asia, jota on kaikin keinoin vaalittava.
”Äänikirjojen valtavirtaistuminen ja niihin liittyvät epämääräiset sopimuskuviot ja hutiloitu lainsäädäntö ovat tällä hetkellä monin tavoin tuhoisia kirjallisuudelle, lukutaidolle ja kirjailijan työn arvostukselle. Niin kauan kuin tilanne pysyy ahdistavan hähmäisenä ja uhkaa rapauttaa kirjailijoiden tekijänoikeuksia ja toimeentuloa, tuntuu jopa epäeettiseltä kuunnella äänikirjoja.
”On toki tilanteita, joissa äänikirjat voivat olla tarpeellisia, jos joku ei esimerkiksi sairauden tai vamman vuoksi pysty lukemaan tekstiä. Itse kuuntelen paljon musiikkia, mutta kirjan äärellä oleminen, lukukokemus, on minulle lähes pyhä asia ja haluan sen olevan ikiomani. Haluan itse löytää lukemisen rytmin ja kielen nyanssit.
”Kun haluan kuunnella ääneen luettua kirjallisuutta, käyn runotapahtumissa kuuntelemassa nykyrunoutta runoilijoiden itsensä esittämänä, elävässä hetkessä.”
Mitä olet viimeksi oppinut kirjasta?
”Talventörröttäjiin liittyviä asioita. Silmäilin läpi Ari-Pekka Huhdan kokoaman Talvikasvion, josta oppii tunnistamaan kasvilajeja talventörröttäjistä eli edellisen kesän kasvirangoista, jotka ovat jääneet pystyyn lumiseen maisemaan.
”Kun sen jälkeen menin kävelylle, tuntui kuin talventörröttäjiä näkyisi kaikkialla huomattavasti enemmän kuin ennen. Kun minulla oli niistä tietoa, havaitsin ne. Tieto vaikuttaa suoraan siihen, miten katsomme maailmaa.”
Jos saisit antaa yhden kirjan 18-vuotiaalle itsellesi, minkä kirjan antaisit ja mitä sanoisit sen ojentaessasi?
”Antaisin Edith Södergranin tekstien kokoelman Dikter & aforismer ja sanoisin, että tästä tajuat ruotsin kielen kauneuden.”
Jos lähtisit lomalle paratiisisaarelle ja matkalaukkuun mahtuisi vain yksi kirja, minkä ottaisit?
”Ottaisin tietokirjan, jossa kerrottaisiin sen paratiisisaaren historiasta, kielestä, mytologiasta, kulttuurista, kasveista ja eläimistä. Paratiisisaarella olisi varmaankin hyvä kirjakauppa, josta hankkisin lisää luettavaa.”
Mitä sinulla on parhaillaan työn alla?
”Kaupunkiaiheinen aforismikokoelmani, jonka käsikirjoitus valmistuu kevään mittaan. Kotikaupunkini Helsinki on teoksen innoittaja, joten kaupunkielämän historia, nykyisyys ja tulevaisuus on koko ajan mielessä ja unissakin. Työ on jatkuvaa kaupunkiaiheisen tiedon etsintää ja katoavien aistihavaintojen tallentamista.
”Ajatellessani minun tulee usein käveltyä merenrantaan muistikirjan kanssa. Merenranta toimii aina, mutta pitää liikkua kaikenlaisissa kaupungin kolkissa, kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina, säässä kuin säässä. Kaupunki on loputon runsaudensarvi ajattelijalle.”