Kuukauden lukijaa Ville Hytöstä kiinnostaa, miten rakentaa kestävä maailma ilman perinteistä kerrontaa
Kirjailijaliiton puheenjohtajana viime vuoden lopulla aloittanut Ville Hytönen on monipuolinen kirjailija, jonka tuotanto käsittää kaikenlaista romaaneista lastenkirjoihin ja esseisiin. Hän toimi pitkään perustamansa Savukeidas-kustantamon kapteenina.
Hytönen on helmikuun lukija.
Minkä kirjan olet lukenut viimeksi, Ville Hytönen?
”Taiwanilaisen Sanmaon teoksen Tarinoita Saharasta (suom. 2023). Nuori taiwanilaisnainen muuttaa espanjalaispuolisonsa kanssa Länsi-Saharaan ja kuvailee sahrawien ja espanjalaisten miehittäjien elämää. Vaikuttava teos kulttuurien kulmikkaasta rinnakkaiselosta.”
Luetko enemmän tieto- vai kaunokirjallisuutta?
”Luen työkseni niin tieto-, kauno- kuin lastenkirjallisuuttakin vaihtelevin painotuksin. Arvostelen lehtiin käännöskaunoa ja tietoa; lastenkirjallisuutta ja kotimaista kaunoa luen taas niin luottamustoimenkin takia kuin kehittääkseni itseäni. Ja tietysti myös muuten vain, rentoutuakseni.
”Kiinnostun tietokirjallisuuden puolella aina uusista aiheista ja teemoista. Tällä hetkellä olen erityisen kiinnostunut tietokirjallisuuden puolella kansanestetiikasta sekä ulkosuomalaisista vähemmistöistä, kaunokirjallisuudessa taas siitä, miten rakentaa kestävä maailma ilman perinteistä kerrontaa vaikkapa vain kirjeenvaihdon varaan.”
Kuunteletko äänikirjoja?
”Kuuntelen kirjoja urheillessani, pihatöitä tehdessä ja liikkuessani paikasta toiseen, joskus myös uidessa, joskaan kuulokkeet eivät ole uimiseen aivan niin hyvät kuin toivoisin. Urheiluun sopii hyvin raskaampi tietokirjallisuus (toivoisin lisää tiedettä ja filosofiaa äänikirjoihin) ja autoiluun, joukkoliikenteeseen tai pyöräilyyn sopii esseistiikka, artikkelikokoelmat tai jokin kevyempi kuten poliittiset tai talousihmisten elämäkerrat.
”Kaunokirjallisuutta luen mieluiten paperilta, koska uuden maailman luominen vaatii enemmän keskittymistä.”
Mitä olet viimeksi oppinut kirjasta?
”Tänä vuonna olen oppinut kirjoista muun muassa katsomaan merelle kohdistamatta katsettani, kehittämään flow-kokemustani, ajattelemaan ei-mahdollisuutta, ymmärtämään ukrainalaisen mustan mullan poliittista merkitystä ja pohtimaan ’rajamaan’ käsitettä Timo K. Mukan maailmankuvassa. Innostuin kovasti myös Linnea Axelssonin Ædnanista ja siitä, miten fragmentaarinen runomuoto voi kuvata mikrohistoriallisesta näkökulmasta jotain niin suurta.”
Jos saisit antaa yhden kirjan 18-vuotiaalle itsellesi, minkä kirjan antaisit ja mitä sanoisit sen ojentaessasi?
”Luin 18-vuotiaana paljon kotimaista runoutta ja olen iloinen, että tein niin. Antaisin yhä uudelleen Teemu Hirvilammin ja Sirkka Turkan runoja itselleni. Jos olisin nyt 18-vuotias, voisin innostua Jani Saxellin suurista romaaneista, Harri Nordellin lyhyistä runoista tai Silvia Hosseinin tai Jaana Seppäsen esseistä.”
Jos lähtisit lomalle paratiisisaarelle ja matkalaukkuun mahtuisi vain yksi kirja, minkä ottaisit?
Luen vuosittain uudelleen ja uudelleen ranskalaisen hedonistin ja anarkistin Michel Onfrayn Kapinallisen politiikan (1997, suom. 2005). Sitä lukiessani väittelen aina tekstin kanssa eri tavoin, joten luulen, että nyt jo riekaleiksi luettu kappaleeni voisi kestää vielä jonkun vuoden.”
Mitä sinulla on parhaillaan työn alla?
”Sain juuri luettua Joonatan Tolan autofiktiivisen romaanin Hullut ihanat linnut (2023). Olin odottanut sitä kovasti, koska Tolan esikoisteos Punainen planeetta (2021) oli niin voimakas kokemus. Kirjailijalla on kiehtovalla tavalla huumoria käyttävä kertojaääni.
”Rinnalla olen lukenut viroksi venäläisen Vladimir Wiedemannin neuvostohippejä ja mystikkoja käsittelevää teosta Tundmatu liit (2019). Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten muut näkevät maailman, ja Neuvostoliiton dissidenttien käsitykset ovat niin erilaisten mankelien läpi pyöräytetty, että se on kiehtovaa. Ehkäpä hippejä tarvittaisiin tämänkin päivän Venäjälle.”