Kuukauden lukija Johanna Venho: "Vuodet sai omat sanat liikkeelle"
Johanna Venho aloitti kirjailijanuransa runoilijana. Esikoisteos Postia Saturnukseen (WSOY) ilmestyi vuonna 1998. Pian rinnalle tulivat lastenkirjat.
Viime vuosina Venho on kirjoittanut biofiktiota eli romaaneja, joiden päähenkilö on historiallinen henkilö. Vuonna 2019 ilmestyneen Ensimmäisen naisen päähenkilö on Sylvi Kekkonen, tämänsyksyisen Syyskirjan Tove Jansson.
Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
”Annie Ernaux’n Vuodet. Se sai omat sanat liikkeelle, hyvän kirjan merkki. Ernaux’n muistelma on ainutlaatuinen ja saa silti ajattelemaan, että jokaisen elämästä voisi kirjoittaa yhtä rikkaasti. Yöpöydällä on kesken Carl Johan Vallgrenin kirjoittama Mikael Persbrandtin elämäkerta ja Kira Poutasen kirkas, kipuun sumeilematta porautuva Surun kartta. Persbrandtia olen lukenut hitaasti, Poutasen kirjassa on vahva imu.”
Luetko enemmän tieto- vai kaunokirjallisuutta?
”Luulen, että kaunoa tulee luettua enemmän. Tosin viime aikoina olen lukenut runsaasti elämäntarinoita, jotka tiedoksi laskettaneen. Sellainenhan Ernaux’n kirjakin on, omintakeisesti koottu muistelma.”
Kuunteletko äänikirjoja?
”Kuuntelen melko vähän. Autoa ajaessa olen kuunnellut Elizabeth Stroutia, koska nautin Erja Manton tavasta lukea. Kuunnellessa minun on vaikea tavoittaa kokonaisuutta, kun en voi palata taaksepäin tai hidastaa halutessani. Lukemiseni on aktiivista: teen merkintöjä marginaaliin tai muistikirjaan, taittelen merkkejä sivuille. Kuuntelu taas on passiivisempaa, tapahtuu muun ohessa.”
”Iltaisin unta odotellessa olen nyt kuunnellut melkein koko Uuden testamentin Veikko Honkasen lukemana. Osittain tosin unen läpi. Kuuntelu rauhoittaa omat ajatukset.”
Mitä olet viimeksi oppinut kirjasta?
”Ammattitauti: lukiessa tarkkailen, miten kirja on tehty. Ainahan siitä oppii. Annie Ernaux’n Vuosista opin, että kertoja voi olla luontevasti me-muodossa: ryhmä ihmisiä, sukupolvi.”
Jos saisit antaa yhden kirjan 18-vuotiaalle itsellesi, minkä kirjan antaisit ja mitä sanoisit sen ojentaessasi?
”Omista teineistä tiedän, että kirja, josta joku ikäloppu boomer intoilee, unohtuu lukematta sängyn alle. Mutta ehkä kuitenkin löisin käteen John Williamsin Stonerin. Sanoisin, että anna proosallekin mahdollisuus, vaikkei se tietenkään runoja voita.”
Jos lähtisit lomalle paratiisisaarelle ja matkalaukkuun mahtuisi vain yksi kirja, minkä ottaisit?
”Tomas Tranströmerin Kootut runot.”
Mitä sinulla itselläsi on parhaillaan työn alla?
”Elämäkertakirja. Se on innostavaa tehtävää: uusia reittejä aukeilee päässä.”