Kun sydän ei pysähdy

Simon Limbres on aivokuollut. Hän on teknisesti kuollut, mutta hänen sydämensä pumppaa yhä verta.

Lääketieteelle Limbres on elinvarasto, joka voidaan pilkkoa ja leikellä niille potilaille, jotka tarvitsevat oman, viimeisiään vetelevän elimensä tilalle uuden sydämen, maksan tai munuaisen.

Elinsiirtopotilaille auto-onnettomuudessa päänsä iskenyt poika on aarre, vaikkeivät he häntä tunnekaan.

Vanhemmille pojan menettäminen on katastrofi, jota ei voi uskoa todeksi.

Sairaalan lääkäreille ja muulle henkilökunnalle Limbres ja hänen vanhempansa ovat osa työtä, ja työ on osa elämää muun elämän sotkujen lomassa.

Maylis de Kerangalin (s. 1967) palkintoja niittänyt romaani Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen, Siltala 2016) sykkii sydämen ympärillä. Romaani alkaa siitä, kun poikaporukka lähtee varhain aamulla surffaamaan, nauttimaan elämästään ja nuoruudestaan vitaliteettia täynnä. Elämänjanosta päädytään hetkessä aivokuolemaan, mutta se on vasta de Kerangalin alkupiste.