Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Kun kirjahyllyt katosivat

Blogit Kirjailijan päiväkirja 15.3.2014 11:22
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Viime kuukausina olen viettänyt huomattavan paljon aikaa netin asuntoportaaleissa tutustumassa Helsingin kantakaupungissa tarjolla oleviin asuntoihin. Se on samalla mahdollisuus kurkistaa paitsi helsinkiläisiin koteihin myös suomalaisiin unelmiin.

Ennen kuin asunnoista otetaan valokuvia Oikotielle laitettavaksi, ne siivotaan ja laitetaan mahdollisimman houkutteleviksi, jotta kauppa kävisi ja ostajaehdokas hurmaantuisi maksamaan mahdollisimman paljon. Jobbaaminen eli asuntojen arvonnosto pintaremontilla on vanha toimintatapa, stalaaminen eli asunnon tekeminen houkuttelevaksi meikkaamalla se kantamalla sisään uudet huonekalut, matot ja taulut, on viime vuosina yleistynyt tapa. Ostetun täysstailauksen ja myyjän itsensä tekemän siistimisjärjestelyn väliin mahtuu kaikenlaista.

Asuntokuvia katsellessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että asunnoissa on sangen harvoin kirjahyllyjä. Mistä se johtuu?

Olisiko syy se, että kirjahylly vie tilaa ja pienentää huonetta? Asuntokuviinhan asunto pyritään saamaan näyttämään mahdollisimman tilavalta, joten kirjahylly kannattaa purkaa ja kirjat viedä kellarikomeroon asunnon myynnin ajaksi.

Selitys on liian rationaalinen pitääkseen paikkansa.

”Tämähän on aivan sinun näköisesi asunto”, tokaisi kokenut kiinteistönvälittäjä minulle eilen. Niin hän varmasti sanoo jokaiselle asuntoa katsovalle potentiaalisella ostajalle.

Stailaajat pyrkivät saamaan asunnon näyttämään sellaiselta, että ostaja kokisi sen itsensä näköiseksi. Ehkä ostaja ei halua nähdä itseään kirjojen keskellä ajattelemassa kirjojen aiheuttama muuttovaivaa? Tai ehkä haaveilemme elämästä ilman kirjoja?

Kun stailaaja rakentaa unelmien kotia, hän jättää siitä kirjat pois ja ripottelee pöydälle iPadin, jossa on pastellisävyinen suojakansi, koska haluamme nähdä itsemme moderneina iPadin hypelöijinä. Stailaajan ensimmäinen ajatus ei ole rakentaa nojatuolin, kirjahyllyn ja lukuvalon avulla idyllistä lukunurkkausta, koska emme halua nähdä itseämme ihmisinä, joilla on aikaa lukea. Kirjahyllyn sijaan kimppu keltaisia tulppaaneja.

Muutama vuosikymmen sitten kirjahylly oli jonkinmoinen sivistyksen symboli. Nuori perhe hankki tietosanakirjasarjan, koska se kuului sivistyskotiin, ja sellainenhan jokainen koti halusi olla, jos siihen oli mahdollisuus. Kirjakerhosta tuli joka kuukausi uusi nide hyllyn täytteeksi. Niin täydentyi sivistys tai ainakin kirjahylly.

Kulttuurinen muutos, ihanteiden muutos on huomattava mutta ei raju. Se on tapahtunut vähitellen. Tietosanakirjasarja ei ehkä enää ole merkki sivistyksestä vaan siitä, että kirjahyllyä ei ole hoidettu kunnolla. (Olen eri mieltä: jos omistaisin Otavan ison tietosanakirjan, käyttäisin sitä nostalgiamatkaoppaana. Vaan eipä sitä taida saada enää edes antikvariaateista, sillä suurteossarjoista on tullut ongelmajätettä.)

Asuntosurffauskierroksella silmään pisti tämä asuntoilmoitus, jonka kuvissa oli muhkea kirjahylly. Esittelytekstissä kerrotaan: ”Tässä kodissa aika on pysähtynyt -70-luvulle.”