Kulttuuri ei ministeriä kaipaa
Juha Sipilän hallituksen ministerijaossa ei ole erillistä kulttuuriministeriä vaan kulttuuriasioista vastaa kokoomuslainen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen.
Kun ministerien määrää haluttiin vähentää, yhdistäminen on luontevaa, onhan ministeriökin opetus- ja kulttuuriministeriö, jonka kakkosministeri kulttuuriministeri on ollut silloin kun tehtävät on jaettu.
Erityisen kulttuuriministerin poistuminen ministerijoukosta on tuntunut herättävän taiteilijoiden piirissä hämmennystä ja pelkoa. Turhaan.
Kulttuuri ei tarvitse ministeriä vaan toimintaedellytyksiä. Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntevat virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat tässä avainasemassa.
Ministerillä on taiteilijoiden kannalta kaksi tehtävää: käydä avaamassa kulttuuritapahtumia ja hankkia kulttuurille rahaa.
Ensimmäinen tavoite kytkeytyy luontevasti hallituksen toiseen hankkeeseen, korkeakoulujen kolmanteen lukukauteen. Opetusministerillekin tulee kolmas lukukausi, kun hän voi koulujen loma-ajat kiertää musiikkifestareilla, kirjallisuustapahtumissa ja kesäteattereissa.
Kukaan ministeri, vaikka kuinka taiteen ammattilainen olisikin, ei voi hallita kaikkia kulttuurin osa-alueita. Siksi hyvä kulttuurista vastaava ministeri luottaa organisaationsa asiantuntijoihin. Budjettineuvotteluissa pystyvä kulttuurista vastaava ministeri pysyy kovana ja taistelee virkamiehistön esittämien asioiden puolesta.
On hienoa, jos on kulttuuria syvästi tunteva kulttuuriministeri, joka ennättää ripotella arvovaltaansa läsnäolollaan kulttuuritapahtumiin ja osallistua taidekeskusteluun. Silti kulttuurin kannalta tärkeämpää on se, että rahat eivät lopu. Politiikka on usein puhetta rahasta. Myös silloin, kun puhe on kulttuurista.