Kultamitalihetki

Savonia-palkintojuhlassa pitämäni kiitospuhe

Toisinaan kuulee sanottavan, että romaanin kirjoittaminen on kuin maratonjuoksu. Vertaus kuulostaa hyvältä, mutta siinä on yksi kohtalaisen ratkaiseva puute. Se ei nimittäin pidä paikkaansa.

Romaanin kirjoittaminen ei ole yksittäinen juoksu vaan kestävyysharjoittelua, treeniä. Se on kaikki se työ, joka tehdään yksin ennen kuin kipitetään reilut kolme tuntia väenpaljoudessa numerolappu rinnassa, vilkutellaan yleisölle ja hörpitään pahanmakuisia sokeri- ja magnesiumsotkuja.

Kirjailijalle romaani on siis olympiadi. Teoksen valmistelu alkaa tavoiteasetannasta: mitä teen ja miksi ihmeessä? Näihin kysymyksiin on syytä hankkia vastaukset hyvissä ajoin, sillä kirjoittamisrupeaman aikana epäuskon hetkinä niitä esittää itselleen monta kertaa.