Kuka saa kirjallisuuden Nobelin? Nobel-tutkija nostaa esiin Aasian, vedonlyöntitoimistot luottavat julkisuudesta tuttuihin supertähtiin
Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan julkistaminen on kirjallisuuden juhlapäivä. Tänä vuonna se on torstaina 6. lokakuuta.
Siinä missä kotoinen Finlandia-palkinto on omiaan saamaan aikaan harmia siinä valtaosassa tekijäjoukkoa, jotka eivät ole ehdolla saati voita palkintoa, Nobel-palkinnon ympärille on kehittynyt iloinen veikkailukulttuuri, joka nostaa esiin kansainvälisiä nykykirjallisuuden merkittäviä tekijöitä ja aiemmin heikostikin tunnettuja kirjailijoita maailman eri kolkilta.
Kirjallisuudentutkija, dosentti Sanna Nyqvist on tutkinut Nobelin kirjallisuuspalkinnon historiaa ja kirjoittanut siitä helposti lähestyttävän tietokirjan Räjähdemiehen perintö (Tammi 2019). Hän seuraa tarkasti Nobel-keskustelua ja palkinnon myöntävän Ruotsin Akatemian tapahtumia ja on viime vuosina hämmentävän hyvin osannut aavistaa Ruotsin Akatemian aivoituksia kuten naisten lisääntyvää palkitsemista ja viimevuotisen afrikkalaistaustaisen kirjailijan (Abdulrazak Gurnah) valitsemisen maailman arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Tämän vuoden mahdollisia palkinnonsaajia ennakoidessaan Nyqvistin katse kääntyy Aasiaan. Hän huomauttaa, että runsasväkisestä maanosasta on palkittu vain kolmen maan (Kiina, Japani ja Intia) kirjailijoita, yhteensä vain viisi kappaletta, kun vuoden 2017 palkittu, jo lapsena Englantiin muuttanut Kazuo Ishiguro luetaan kansallisuutensa mukaisesti Ison-Britannian nobelisteihin.
Nyqvistin mukaan monella Aasian maalla on suuret Nobel-tavoitteet.
”Esimerkiksi Etelä-Korea on valtavasti vahvistanut kirjavientiään Nobelin toivossa. Nobel ei noin vain napsahda, sen eteen pitää tehdä töitä, kuten Suomessakin tiedetään. Sillanpään Nobel vuonna 1939 oli pitkäjänteisen lobbauksen tulosta”, hän muistuttaa.
”Etelä-Korean pitkäaikainen Nobel-kandidaatti, runoilija Ko Un, tosin ryvettyi niin pahoin metoo-skandaaleissa, että hänelle Nobelia tuskin uskalletaan antaa, vaikka Ruotsin Akatemia on korostanut kirjallisen tuotannon ja kirjailijan muun elämän ja toiminnan eroa”, Nyqvist pohtii.
Nyqvistin mukaan Japanista Yoko Ogawa on noussut viime vuosien spekulaatioissa. Kiinasta taas esillä ovat olleet Can Xue, Duo Duo sekä Yu Hua.
”Viimeksi mainittua on käännetty suomeksikin, kuten myös Ogawaa. Ehkä Ogawan asetelmia petraa se, että hänet on Suomessa nostettu Keltaiseen kirjastoon, kenties maailman Nobel-pitoisimpaan käännöskirjasarjaan!”
”Intialainen Salman Rushdie on ollut viime aikoina esillä häneen kohdistuneen murhayrityksen vuoksi. Pidän Nobelia Rushdielle kuitenkin epätodennäköisenä, sillä Ruotsin Akatemia ryvettyi niin perusteellisesti Rushdie-skandaalissa 1989 kieltäytyessään, epäpoliittiseen asemaansa vedoten, ottamasta kantaa Rushdien puolesta fatwan langettanutta Iranin uskonnollista johtajaa vastaan. Palkinto Rushdielle avaisi Pandoran lippaan ja pakottaisi Akatemian jälleen käymään läpi menneitä skandaaleja”, Nyqvist arvioi.
Vaikka palkittavat ovat olleet ehdokaslistoilla kärkkymässä jo vuosia, palkintoasettelussa on Nyqvistin havaintojen mukaan usein jonkinlainen ajankohtainen kulma.
”Tänä vuonna rauhanaate ja rauhanaktivismi saattaisivat olla vaakakuppia kallistavia tekijöitä. En usko, että palkinto menisi venäläiselle toisinajattelijakirjailijalle tai Ukrainaan – Akatemia ei ota näin suoraan kantaa politiikkaan. Mutta entäpä vähemmän kuohujen keskellä ollut, mutta jatkuvasti konfliktiherkkä Lähi-Itä?”
Nyqvist nostaa esiin israelilaisen David Grossmanin, joka on pitkäaikainen kärkiehdokas ja rauhanaktivisti.
”Arabiaksi kirjoittava libanonilainen Hoda Barakat on käsitellyt teoksissaan sodan jälkivaikutuksia ja vaikka hän ei Suomessa ole tuttu, häntä on käännetty monille muille eurooppalaisille kielille. Barakat on myös nainen, millä edelleen merkitystä Nobel-spekulaatioissa, sillä naiskirjailijoiden vähäisyys Nobel-listoilla on historiallinen, silmiinpistävä vääristymä.”
Eurooppalaiset kirjailijat ovat pärjänneet historiassa hyvin Nobel-raadin silmissä. Tällä perusteella Sanna Nyqvistin vedonlyöntilapulle voisi päätyä jo useina vuosina spekulaatioissa pyörinyt ranskalainen Annie Ernaux.
”Hän voisi avata eniten kirjallisuuden Nobeleita saaneen Ranskan naiskirjailijoiden pistetilin.”
Kirjallisuuspalkinnon voittajan valitseminen on väistämättä myös Ruotsin Akatemian julkisuuspolitiikkaa. Akatemia oli muutama vuosi sitten pahoissa tyrskyissä metoo-skandaalin myötä ja sen jäseniä vaihtui varsin paljon. Kuinka paljon valintaan vaikuttaa se, kuka olisi Akatemian julkikuvan kannalta sopiva ehdokas?
”Uskon, että Akatemia haluaa ensi sijassa luoda omaa kirjallista linjaansa ja osoittaa itsenäisyyttään. Kuten Peter Handken valinta osoittaa, se ei kaihda konflikteja ja julkista kritiikkiä. Sen on kuitenkin varottava sisäisiä konflikteja: Handken valinta sai Peter Englundin jättäytymään pois juhlallisuuksista ja kaksi silloisen Nobel-komitean ulkopuolista jäsentä eroamaan. Akatemialla ei oikein ole varaa uusiin sisäisiin protestiaaltoihin.”
Kuinka viime vuosien palkinnot ovat muuttaneet kuvaa Nobel-kirjailijasta, vai ovatko?
”Eivät mielestäni kovin paljon. Naisten on nyt selvästi helpompi saada palkinto ja niin pitääkin olla – syrjintä on ollut rakenteellista. Päättäjien joukkohan on tässä välin muuttunut ja monipuolistunut, mukana on muiden muassa suomalainen Tua Forsström ja iranilaissyntyinen Jila Mossaed.”
Nyqvist muistuttaa, että Ruotsin Akatemian valinnat ovat kuitenkin olleet viime vuosina perinteisiä ja osuneet suurten eurooppalaisten kielten ja länsimaisen kirjallisen kulttuurin piiriin. Siihen kuuluvaksi hän laskee myös viime vuoden palkitun Abdulrazak Gurnahin, ainakin puoliksi.
”Gurnah tosin oli sikäli yllätyksellinen valinta, että hän ei ole aiemmin voittanut merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Yleensä nobelistilla palkintokaappi pullistelee jo ennestään. Odotin myös, että Afrikkaan osuva palkinto olisi mennyt kirjailijalle, joka vankemmin olisi osa kirjallista kulttuuria omassa kotimaassaan tai kirjoittaisi muulla kuin eurooppalaisten valloittajien kielellä.”
Muutamat vedonlyöntiyhtiöt antavat lukevalle yleisölle mahdollisuuden spekuloida Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajaa rahapanoksella. Vedonlyöntiyhtiöille tällaiset ”viihdekohteet” ovat lähinnä keino saada julkisuutta ja ehkä houkutella uusia pelaajia – eurot ja suuret pelivaihdot pyörivät urheiluvedonlyönnissä.
Ruotsalaisen Unibetin palvelussa tätä kirjoittaessani pienimmän kertoimen, tasan kuusi, saa ranskalainen Michel Houellebecq. 7,5-kertaisena rahansa saisi takaisin, jos osaisi arvata Anne Carsonin, Annie Ernauxin tai Salman Rushdien voiton.
Toisen ruotsalaisen vetofirman Betssonin pienin kerroin on kanadalaisella Carsonilla, toiseksi pienin Houellebecqillä ja kolmanneksi pienin Ernaux’lla.
Vedonlyöntifirmojen kertoimissa näkyy se, että pelaajat suosivat kirjailijoita, joiden nimet ovat edes etäisesti tuttuja. Huomionarvoista on, että taannoin vetolistoilla viihtyneen Haruki Murakamin tähti vaikuttaisi laskeneen.