Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Kuka huolisi Akateemisen?

Blogit Kirjailijan päiväkirja 15.2.2015 11:42
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Akateeminen kirjakauppa on myynnissä. Vähittäiskaupan murroksesta ja venäläisten ostovoiman heikkenemisestä kärsivän Stockmannin liikevaihto laski viime vuonna lähes kymmenellä prosentilla. Saneerausjohtajaksi palkattu ruotsalainen Per Thelin on pannut tuulemaan. Seppälä myytiin jo, Hobby Hall on kaupan. Oulun tavaratalo ja kolme venäläistä tavarataloa suljetaan. Stockmann Beautyt lakkautetaan. Noin aluksi.

Stockmannin organisaatio on jaettu kiinteistöihin, vähittäiskauppaan ja muotiketjuihin. Yksinkertaistetusti jaottelu tarkoittaa sitä, että Stockmann ryhtyy vuokraamaan selvästi nykyistä enemmän tavarataloneliöitään ulkopuolisille yrityksille ja keskittyy muutamiin kaupan osa-alueisiin.

”Stockmannin tarjonta keskittyy jatkossa entistä vahvemmin muotiin, kosmetiikkaan, Stockmann Herkkuun ja kodintuotteisiin”, Stockmann muotoilee tilinpäätöstiedotteessaan.

Kirjakaupasta Stockmann varmasti luopuisi, jos vain löytäisi sopivan ostajan. Jos ostajaa ei löydy, kirjamyynnin lopettaminen ja neliöiden vuokraaminen paremmin maksaville muille yrityksille on toinen vaihtoehto. Starbucksille vuokratusta neliöstä Stockmann saa taatusti enemmän tulosta kuin Akateemisen kirjakaupan runopöydästä.

Kuka ostaisi Akateemisen?

Tyypillisimmin yrityskaupat tehdään samalla toimialalla toimivien yritysten kesken: laajeneva yhtiö ostaa pienemmän kilpailijansa osaksi itseään. Suomen kivijalkakirjakauppaa hallitsee Suomalainen kirjakauppa, jonka Otava-konserni osti muutama vuosi sitten. Lisäksi on koko joukko pieniä itsenäisiä kirjakauppoja, joista suuri osa on ryhmittäytynyt Info- ja Kipa-ketjuihin.

Suomalainen tuskin edes voisi ostaa Akateemista, sillä kilpailuvirastolla olisi luultavasti sanansa sanottavana. Suomalaisen tärkein motiivi Akateemisen ostamiseen olisi kilpailun poistaminen. Uusien liikepaikkojen arvo olisi Suomalaiselle vähäinen, sillä sillä on omat myymälät parin korttelin säteellä kustakin Akateemisen liikkeestä, Turussa jopa aivan vieressä.

Pienillä kirjakaupoilla ei ole resursseja ottaa pyöritettäväkseen selvästi itseään suurempaa ketjua. Merkittävin poikkeus taitaa olla Korten suvun Turun Kansallinen kirjakauppa. ”Resursseilla” en tarkoita pelkästään ketjun ostoon tarvittavaa rahaa – itse asiassa kirjakauppaketjut ovat vaihtaneet omistajaa hyvin edullisesti eikä Akateemisestakaan luultavasti tarvitsisi paljon maksaa, kunhan ottaisi vastuut huolehdittavakseen. Resurssit tarkoittavat ennen muuta organisaation pyörittämistä ja kykyä saada aikaan kannattavaa liiketoimintaa.

On selvä, että Akateemisen ostajan intressissä olisi toimia Akateemisen nykyisillä liikepaikoilla (ehkäpä Tampereen tavarataloon piilotettua kirjaosastoa lukuun ottamatta), mutta Stockmann taatusti ajattelee liiketilojen vuokria markkinaehdoin. Uuden omistajan tulee pystyä maksamaan samaa vuokraa kuin vaikkapa kahvilaketjun.

Toinen luonteva ostajaryhmä ovat muut alalla toimivat yhtiöt, jotka haluaisivat kirjakaupan omistamisella taata perusliiketoimintaansa. Tämä oli tärkeä motiivi, kun Otava osti Suomalaisen kirjakaupan: jos ei ole kirjakauppoja, kirjamyynti on vaikeampaa. Koska Otava on Suomalaisen omistamisen vuoksi luultavasti poissa pelistä, katse kiinnittyisi Bonnieriin. Bonnier on kuitenkin keskittynyt vahvistamaan Adlibris-verkkokirjakauppaansa, ja ylipäätään Bonnier-konsernin strategiassa digitaalisuudella ja kaikella muulla uudelta kalskahtavalla tuntuu olevan suuri painoarvo. Kirjakauppaketjun ostaminen Suomesta ei ehkä ole ensimmäinen asia, joka herättäisi riemunkiljahduksia Tukholmassa.

Entä Gummerus ja Salojärvet? Kirjatori-ketju on juuri saatu ajettua säästöliekille. Houkuttaisiko kirjavähittäiskauppa vielä vai onko se todettu tuhoon tuomituksi yritykseksi?

Suuret muun vähittäiskaupan alan yhtiöt tuskin kokevat kiinnostusta toimialaan, jonka liikevaihto on ollut pitkään laskusuunnassa ja jota digitalisaatio uhkaa kansainvälisten esimerkkien valossa poikkeuksellisen paljon. Katajanokalla ja Ässäkeskuksessa ajatus kirjakauppaketjun hankkimisesta nauretaan roskakoriin ennen kuin sitä edes ennätetään lausua loppuun.

Ison-Britannian kirjakauppajätti Waterstones löysi muutama vuosi sitten omistajan yllättävältä taholta, kun venäläinen miljardööri Alexander Mamut osti ketjun. Kirjakauppaketju ei välttämättä ole parasta liiketoimintaa, mutta sillä voi kauniisti sanottuna tehdä kulttuurityötä, rumasti ilmaistuna buustata egoa.

Suomalaisten lukijoiden ja kirja-alan kannalta olisi toivottavaa, että Akateemiselle löytyisi satsaushaluinen uusi omistaja, joka voisi säilyttää valitsemansa liikepaikat, kehittää korkealaatuista kirjakauppaa ja tarjota kuluttajille vaihtoehtoja.

Suomen Kuvalehti kuuluu Otava-konserniin. Kirjoittajan pääasiallinen kustantaja on Bonnier.