Kroolaten ja viilaten
Helsingissä järjestettiin Suomen ensimmäinen Kirjakrooli-tapahtuma. Sen esikuvia ovat Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa järjestettävät Lit Crawl -tapahtumat, joista ensimmäinen järjestettiin San Franciscossa kymmenen vuotta sitten. Idean on Suomeen tuonut monen muun media-alan työnsä lisäksi myös kirjailijana toimiva Markus Leikola, joka valittiin keväällä Helsingin kirjailijoiden puheenjohtajaksi.
Kirjakrooli on eräänlainen Art goes kapakka -tilaisuus, jossa kirjailijat ja kääntäjät lukevat tekstejään ja keskustelevat yleisön kanssa ilmaistilaisuuksissa. Ilmeisesti sää- ja äänentoistosyistä tilaisuudet järjestettiin sisätiloissa, vaikka lauantain kesäinen sää olisi luultavasti kerännyt enemmän yleisöä ulkotiloihin.
Kirjakroolin idea on sympaattinen, mutta ehkä sekä sää että samaan aikaan osunut ravintolapäivä verottivat yleisömäärää. Esiinnyin Teatterissa Pohjois-Esplanadilla, jossa ainakin alkuillan aikaan suuri osa kuulijoista oli toisia kirjailijoita. Siinä ei ole mitään uutta. Samaan on totuttu monilla kirjamessuilla. Kunhan muutama tapahtuma saadaan alle, Kirjakrooli varmasti vakiinnuttaa asemansa kirjallisena tilaisuutena, jota odotetaan ja johon osallistutaan.
Valmistellessani esiintymistäni valitsin teemaksi kroolauksen. Yllätyksekseni huomasin, että ainakin neljässä kirjassani uidaan. Tuotantoani yhdistäväksi teemaksi – sitä Teatterin tilaisuuden juontanut Jukka Laajarinne kysyi – siitä ei silti ole. Kirjailijana kirjoitan tuotantoa, mutta yhdistävä linja ei ehkä ole teema. Kysymys on silti hyvä. Täytyy miettiä vastaus siltä varalta, että asiaa kysytään joskus toiste.
En jäänyt kroolaamaan illaksi, vaan tulin kotiin, jossa odottavat editointityöt. Ensi syyskuussa ilmestyvän Taivas + Helvetti Vol. 2:n muokkaus on täydessä vauhdissa.