Kristina Carlson kirjoitti eunukista vaikkei ole eunukki
Kristina Carlson (s. 1949) on viimeaikaisessa tuotannossaan keskittynyt hallittuihin pienoisromaaneihin, joiden päähenkilö katselee historiallista maailmaa perinteisen suurmieshistorian viereltä.
”Viimeaikainen” on tosin liukuva käsite, sillä Carlsonin tämän tuotannonosan ensimmäinen teos Herra Darwinin puutarhuri ilmestyi vuonna 2009 ja toinen, William N. päiväkirja, vuonna 2011, joten matkaa tämänvuotiseen Eunukkiin (kaikki kustantanut Otava) on edellisestä peräti yhdeksän vuotta.
Herra Darwinin puutarhurin keskiössä on Charles Darwinin puutarhuri Thomas Davies, William N. päiväkirjan William N. on kansainvälisesti tunnettu suomalainen jäkälätutkin William Nylander. Eunukissa Carlson harppaa kauemmas historiaan ja ulos eurooppalaisesta kulttuuripiiristä.
Eunukin minäkertoja on seitsemänkymppinen hovieunukki Wang Wei, aika ja paikka 1100-luvun Kiina.
Pienoisromaanin nykyhetkessä ei paljoa tapahdu, vaan eunukki kertoo oman elämäntarinansa. Kuin kommentiksi suurmiehiin keskittyvälle historiankirjoitukselle hän mainitsee eläneensä viiden keisarin aikana.
Eipä hänelle poikkeuksellisen pitkän ikänsä aikana ole ennättänyt tapahtua; historia eteni ammoin hitaammin kuin nykyään. Wang Wein elämän tärkein käännekohta tuntuu olleen se, että hän ei kuollut peniksen ja kivesten leikkaamiseen vaan kykeni kääreiden poiston jälkeen pissaamaan.
Hänen vanhempansa saivat myytyä hänet eunukiksi keisarin hoviin.
Kun viimeaikaisessa taidekeskustelussa on tavan takaa tullut esiin se, kuka saa kertoa kenestä, Kristina Carlsonia olisi helppo tukistaa. Hän on kirjoittanut eunukista, vaikkei itse tiettävästi ole eunukki.
Kaiken lisäksi hän on tehnyt päähenkilöstään moniulotteisen ja koomisen hahmon, joka pitää viinistä ja piereskelee.
Moinen kirjailijan tukistaminen olisi tietenkin täysin kohtuutonta ja aiheetonta. Ikään kuin puolustuksekseen Carlson laittaa eunukkinsakin pohtimaan sitä, missä määrin johonkin ryhmään kuuluva henkilö voi ajatella, tuntea, kokea, elää kuin johonkin toiseen ryhmään kuuluva. Kirjan eunukille maailma jäsentyy sukupuolten kautta: ovat miehet, naiset ja eunukit.
Kertojasta on tehnyt eunukin fyysinen sukuelinten poistaminen, ei itseymmärrys tai identiteetti. Itseymmärrys on kehittynyt sosiaalisesti, niin kuin kertoja on huomannut tapahtuvan myös naisille ja miehille.
”Olisinko erilainen luonteeltani ja tiedoiltani ja ajatuksiltani, jos olisin mies enkä eunukki? Olisinko nopeaälyisempi, toimeliaampi, kunnianhimoisempi, rohkeampi?” eunukki pohtii ja jatkaa: ”Eräiden eunukkien rinnalla kulkee mies, joka he olisivat voineet olla. Kuin kaksoisveli. He ovat vihaisia ja katkeria. Heitä on kohdeltu väärin. Heidät leikattiin elämän mittaisesti onnettomiksi.”
Elämän mittaisesti onnettomiksi – mutta elämä on kuitenkin kuolemaa parempi. Ikääntyminen ja kuolema kohoavat Eunukin läpäiseväksi langaksi.
Pienoisromaani huipentuu ystävyyden ylistykseen. Minäkertojan ainut ystävä Wong Wu palaa matkalta sairaana, ”hänen naamansa laihtuu, vatsakumpu kutistuu”.
”Haluan että Wong Wu paranee, jotta voin kertoa hänelle, millainen tyhmyri hän on. Haluan kertoa miten paljon pidän hänestä.”