Kriitikon huono päivä
Kirjallisuuskriitikon homman hyvät puolet ovat harvassa, mutta yksi niistä on se, että keikkafreelancer voi painaa hommia flunssaisenakin, sikäli kun kuumeennousun nostattama palelu sallii kirjaa pitävän käden olemisen peiton ulkopuolella – ja tähänkin avun suovat peiton alla lukemisen mahdollistavat lukulaitteet.
Kun parhaillaan poden korkean kuumeen nostanutta tautia, mieleeni palasi parin vuoden takainen flunssa, jolloin yhtä lailla pyöriskelin vuoroin palellen, vuoroin hikoillen pää täyttä räkää – ja yritin lukea. Alexander Söderbergin menestystrilogian ensimmäinen osa Andalusialainen ystävä (suom. Outi Menna) tuntui tuolloin juuri sopivalta nuhaluettavaksi.
Kirja eteni kehnosti. En kiinnostunut henkilöistä. Mattojen vetämiset lukijan jalkojen alta tuntuivat keinotekoisilta.
En tainnut kirjoittaa kirjasta järin positiivista arvostelua.
Vaikuttiko käsitykseeni kirjasta se, että luin sitä puolitehoisena? Aivan varmasti. Jokainen lukija tietää, kuinka paljon oma yleinen fiilis vaikuttaa lukukokemukseen.
Samoin jokainen kokenut kriitikko pyrkii suodattamaan oman lukutilanteensa vaikutuksen pois. Ei saa olla kirjailijalle vahingoksi, jos kriitikko on lukenut kirjaa surun tai itseinhon keskellä. Nälkäisenä. Myöhässä olevassa lentokoneessa. Korvatulehduslapsen rääkyessä viereisellä istuimella.
Täydellisesti suodattaminen ei koskaan onnistu, eikä lukutilanteita voi vakioida. Kriitikko kuitenkin yrittää, haluaa tehdä parhaansa.
Oman kokemukseni perusteella omien lukukokemuksiin vaikuttavien tekijöiden tarkastelu leikkaa arviosta yleensä vain pahimmat ylisanat suuntaan tai toiseen. Siksi kirjailijan näkökulmasta soisin erittäin mielelläni, että kirjani päätyisivät aina rakastumisen vaaleanpunaisessa pilvessä leijailevien kriitikoiden luettavaksi.
Viime kesän flunssassa luin Paula Hawkinsin Nainen junassa -dekkarin (suom. Oona Timonen) – flunssaisena kirjapinosta hamuaa yleensä juuri helppolukuisia kirjoja. En pitänyt menestyskirjasta mutten usko, että syy oli pelkästään taudissani. Kirja vain oli suburban-trilleriksi hidas ja kömpelö. En kirjoittanut kirjasta julkisesti.
Tässä flunssassani olen säälinyt nykykirjailijoita. Etsin hyllystä lukemattoman klassikon.