Koodi murrettu: seitsemän syytä Dan Brownin suosioon
Dan Brownin Alku (suom. Jorma-Veikko Sappinen, WSOY 2017) on bestseller kautta maailman. Miksi Dan Brownin trillerit vetoavat lukijoihin? Tuskin on sattumaa, että syitä on raamatulliset seitsemän.
1. Mysteerit
Läpimurtoteos Da Vinci -koodi osoitti niin Dan Brownille kuin lukevalle maailmalle, että uskonnollinen mystiikka resonoi lukijoissa. Silloin ollaan paitsi perimmäisten kysymysten myös valtavan vallankäytön äärellä.
Niin Brown esittelee suuria uskontoihin, erityisesti kristikunnan suurimpaan kirkkokuntaan katoliseen kirkkoon, liittyviä mysteerejä. Alussa kysymys ei ole vähempää kuin: ”mistä olemme tulossa ja mihin olemme menossa?”.
Matkan varrella ratkotaan vähäisempiä pulmatehtäviä.
2. Action
Takaa-ajot ja taistelu aikaa vastaan. Trillereiden peruskamaa. Niillä saadaan lukijan syke kohoamaan. Alussa näyttäviä takaa-ajoja tai ylipäätään ajoja on vähänlaisesti. Kiinnostavimmin niistä Brown kuvaa oletettua murhaajaa pelkäävän rabbin paon.
Kaavaan kuuluu, että nuhjuisessa pikkutakissa seikkaileva amerikkalaisprofessori Robert Langdon saa taisteluparikseen fiksun kaunottaren.
3. Matkaopas
Alku alkaa Bilbaon Guggenheim-museosta ja jatkuu Barcelonaan, jossa tehdään Antonio Gaudí -arkkitehtuurikierros La Pedrerassa ja kaupungin kuuluisimmassa nähtävyydessä Sagrada Família -kirkossa. Näistä ja muista matkailijoille tutuista kohteista Brown kertoo kiinnostavia matkaopastietoja.
Brownilla on tapana valita teostensa miljöiksi paikkoja, joista käytännössä jokaisella lukijalla on käsitys ja mielikuva, vaikkei niissä olisi käynytkään. Aiemmin Brown on tarjonnut historiakierroksia muun muassa Pariisissa, Lontoossa ja Roomassa.
Suomessa vieraillessaan Brown tutustui ainakin Sibeliusmonumenttiin ja Temppeliaukion kirkkoon ja kävi uimassa hyytävässä vedessä. Ylittyisikö globaali tunnettuuskynnys?
4. Metroluettavuus
Brownin teoksia on helppo lukea. Kieli on simppeliä ja odotuksenmukaista, asiat selitetään juurta jaksain. Lisähelpotusta tuo moninäkökulmainen kerronta, jossa asioita toistellaan niin, että kirjaa voi lukea puolihuolimattomasti putoamatta kärryiltä.
Jos ajaa Helsingin itäisimmältä metroasemalta Espoon läntisimmälle, Alku etenee useita lukuja. Eikä haittaa, vaikka vieressä uhmaikäinen kirkuisi kadotettua nuoruuttaan.
5. Liito arjen yläpuolella
Viihdekirjallisuuteen kuuluu eskapismi, jonka yksi ulottuvuus on se, että henkilöt elävät arjen yläpuolella. Pyykkivuoren lajittelun sijaan he lentävät yksityiskoneella samoin kuin kirjailija itse Suomen-vierailullaan. Antaahan se aikatauluihin rentoutta, kun ei tarvitse mennä laiturille odottamaan kulkuneuvon lähtöä.
6. Yhdenpäivänromaani
Dan Brown on James Joycen Odysseuksen lukenut. Tai sitten ei. Brown suosii ajallisesti tiiviitä teoksia. Yhdenpäiväntrillerissä intensiteetti pysyy yllä. Päähenkilöt vetävät tapahtumaketjun läpi samoilla silmillä. Kun vauhtia ja sykettä nostavaa jännitystä piisaa ja iskujakin joutuu ottamaan vastaan, seuraavana päivänä Robert Langdonille varmasti uni ja ehkä ruokakin maittaa.
Tapahtumissa kamppaillaan aikaa vastaan. Kellon käyminen kiristää jännitystä (mutta ei estä Langdonia luennoimasta).
7. Sympatioiden siirto
Dan Brown jakaa henkilöt selkeästi hyviin ja pahoihin. Kaavaan kuuluu myös se, että joku pahaksi kuvatuista osoittautuukin hyväksi tai hyväksi esitetyistä petolliseksi tai jostakusta keskeisestä henkilöstä paljastuu lopussa jotain yllättävää. Lukijan sympatioiden ja antipatioiden ohjaaminen on toimiva keino lyödä teokseen lisää jännitettä. Kun lukija tietää, että Brown käyttää tätä keinoa, jo alusta alkaen voi alkaa arvailla, kuka hyvis muuttuu pahikseksi tai pahis hyvikseksi. Tällaisessa metalukutavassa lukija ratkoo Dan Brown -koodia.