Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Kirjoja aalloilla

Blogit Kirjailijan päiväkirja 24.9.2015 08:51
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Kirjat eivät tunne lukijoitaan, lukijat eivät kirjojaan. Siksi tarvitaan markkinointia. Kuten tapahtumia.

Tänä aamuna Turun satamaan rantautui Viking Amorella, joka oli vajaan vuorokauden ollut kirjallinen alus. Viking Line hakee syksyn arkipäivien risteilyille kulttuuriteemaista ohjelmaa, ja sellainen on esimerkiksi tänä vuonna toista kertaa järjestetty kirjallisuusristeily. Intressit yhtenevät.

Eilisen aikana Amorellalla seilasi kuusi kirjailijaa (Raija Oranen, Annamari Marttinen, Anu Kaaja, Esa Sirén, Pasi Lönn ja minä), joita tapahtuman ohjelman kauttaaltaan vetänyt kirjallisuustoimittaja Esa Silander haastatteli. Koko päivän kattavaan ohjelmaan kuului lisäksi kirjallisuustietovisoja, kirjallista karaokea ja jonkinmoinen kirjallinen speed dating: kirjailijat kiersivät pöydästä toiseen yleisön tentattavana. Elisa Kirja esitteli e-kirjapalveluaan, Sammakon kirjakauppa otti vastaan kirjatilauksia; varsinaista fyysisten kirjojen myyntiä laivalla ei jostain syystä ollut.

Kirjallisuusristeily on esimerkki uusista kokeiluista saattaa kirjailijat, kirjat ja lukijat (kustantamon näkökulmasta kirjojen ostajat) yhteen. Suhtauduin tapahtumaan ennalta hieman skeptisesti: Tulisiko laivalle yleisöä, kun Helsinkiä ja Turkua lukuun ottamatta kirjamessuillakin on kohtuuttoman väljää? Juttelisivatko kirjailijat vain toistensa kanssa?

Väärässä olin. Kirjallisuusristeilyohjelmaa kuulemaan oli saapunut toistasataa henkeä, ja innostus oli keskimääräistä korkeampaa. Osaksi sen selitti pari suurta ryhmää, jonka jäsenet tunsivat entuudestaan toisensa. He olivat valmiiksi sosiaalisella tuulella ja virittäytyneet kommunikaatioon, joten kynnys tulla vaihtamaan ajatuksia kirjailijoiden kanssa oli matala.

Kuulijat olivat tulleet laivalle juuri kuullakseen kirjailijoita ja maksaneet siitä, joten he olivat kiinnostuneita ja sitoutuneita ohjelmaan. Konferenssisalissa oli kaiken aikaa enemmän kuulijoita kuin keskimääräisen kirjamessulavan katsomossa. Kirjailijatapaamisosuudessa laiva yökerhossa Silander joutui hoputtamaan kirjailijoita vaihtamaan pöytää. Niin intensiivisiä keskusteluja kirjailijoiden ja lukijoiden kesken syttyi, ettei niitä olisi malttanut jättää kesken.

Kirjallisuusristeilyn yksinkertainen ja itsestään selvältä kuulostava oivallus on laivaristeilyn ja kirjallisuustapahtuman yhdistäminen. Tapahtuma antaa risteilijöille hyvän kimmokkeen lähteä juuri kyseiselle risteilyvuorolle. Toisaalta harvapa menisi auditorioon kuuntelemaan kirjailijahaastatteluja tai osallistumaan kirjallisuusvisaan – risteilyn peruskonseptiin kuuluvat ruokailu ja (ryhmän) yhdessäolo ovat vähintään yhtä tärkeitä motiiveja lähteä kirjallisuusristeilylle kuin kirjallisuus. Kun risteilyaika on varattu kalenterista, auditoriosta ei ole kiire mihinkään, kun aikatauluun on varattu kansikävely- ja tax free -ostostaukoja.

Silander mainitsi tavoitteekseen täyttää jossain vaiheessa kokonainen laiva kirjallisuusristeilijöillä. Sitä ennen edessä voi olla konseptin jalostaminen nykyisestä yleiskirjallisuustapahtumasta teemaristeilyksi: dekkariristeily, runoristeily, lasten kirjaristeily… Ehkäpä Turun lisäksi valikoimaan saadaan muitakin reittejä. Se on tietenkin kiinni yleisön kiinnostuksesta.

Ja olisihan komeaa, jos risteilymatkustajat palaisivat laivalta vetokärryt tax free -kirjoja pullollaan.