Kirjasyksy

Kirjabisneksessä on kolme vuodenaikaa: kevät, kesä ja syksy, ja tärkein niistä on syksy. Bisneksen sykli näkyy kirjallisuuselämässä. Syksy, eli kiihdytys ennen joulumyyntiä, on palkintojen ja kirjallisuusjulkisuuden sesonki. Valtaosa kaunokirjallisuuden uutuusnimikkeistä ilmestyy elo–syyskuussa. Vielä lokakuussa saattaa tulla jotain, mutta jos kirja ilmestyisi kolmantena päivänä joulukuuta, se ei ilmestyisi silloin, vaan sen ilmestyminen lykättäisiin seuraavan vuoden alkuun.

Kolmas päivä joulukuuta olisi aivan liian myöhäinen ilmestymisaika romanille, koska silloin olisi jo menetetty marraskuun toista sunnuntaita edeltävä isäinpäivämyynti. Silloin olisi menetetty lokakuun lopussa järjestettävien Helsingin kirjamessujen huomio. Eikä teos olisi ennättänyt myyntiä buustaavaan Finlandia-ajoon.

Vuonna 1954 romaaneja ilmestyi vielä joulukuussa. Niin kuin Väinö Linnan Tuntematon Sotilas, kolmantena joulukuuta. Toini Havun kuuluisa kritiikki julkaistiin Helsingin Sanomissa saman kuun 19. päivänä.

Minulle kirjojen syyssesonki alkaa Tampereen tapahtumien yöstä. Sitä seuraavat kustantamoiden syykauden avaukset. Viime viikolla kesän lopettivat Bonnier-kustantamot WSOY ja Tammi keskiviikkona ja Siltala torstaina. Säiden puolesta syksyisemmällä viikolla syksyä avaa huomenna Otava perinteisillä Uudenmaankadun graniittilinnan sisäpihajuhlilla. Tällä välin Poesia järjesti tupaantuliaisensa.

Kustantamoiden syyskauden avajaiset ovat laajoja perhejuhlia, joissa kustantamoiden väki, kirjantekijät ja muut kirja-alan ihmiset tapaavat. Työ on tehty, käsikirjoitukset saatu painoon, ensimmäiset kirjat ilmestyneet, kauden ensimmäiset tähdet kohonneet. Syksy on sadonkorjuuta, mutta sadon jakautumisesta on satokauden alkaessa vain joitakin merkkejä. Huhuja tulevista kirjoista liikkuu. Joku kriitikko on lukenut pdf:n, markkinointi on vakuuttunut jostakin kirjasta. Tunnelma on innostunut, odottava. Kollegojen kirjoja haluaa päästä lukemaan; osasta niistä on ehkä kuullut markkinointitilaisuuksissa tai aiemmissa tapaamisissa.